TERVETULOA KOTISIVUILLEMME    
 











 
25.1.2015
Salibandy
Josba Akatemia - Fc Pogosta 12.12.2014
25.1.2015
Salibandy
SB Welhot vs. Pogosta 15.1.2015
3.12.2014
Salibandy
Nyt ois tuplaraporttia tarjolla!
3.12.2014
Salibandy
Tuomareita, onko heitä?
18.11.2014
Salibandy
Ilomantsi 1.11.2014
26.10.2014
Salibandy
25.10.2014. Normi lauantai ja Pogostan soturit taas tien päällä
20.10.2014
Salibandy
18.10.2014. FC Pogosta vs. Welhot Nilsiä
12.10.2014
Salibandy
Outokumpu 11.10.2014. Pogosta kävi vieraissa.
9.10.2014
Salibandy
Partytime excellent
2.10.2014
Salibandy
Karjalaisen juttu FC Pogostasta
1.10.2014
Salibandy
Fc Pogostan salibandyjoukkueelle merkittävä yhteistyökumppani!
1.10.2014
Salibandy
KYKKÄSEN VASTAANOTOLLA – paita pois!
23.3.2014
Salibandy
Ratkaisun hetket
1.3.2014
Salibandy
Polvijärvi. III-Divarin turnaus
7.2.2014
Salibandy
Ilomantsissa tapahtui..
14.1.2014
Salibandy
Siilinjärvellä
31.12.2013
Salibandy
Enon kumimattoa hankaamassa
5.12.2013
Salibandy
Kuopio 1.12.2013. Studentia
26.10.2013
Salibandy
Kohelluksia kentällä ja sen ulkopuolella - Raportti Joensuusta
26.10.2013
Salibandy
Itä-Suomen lääni, henkinen pääkaupunki Kuopio - Turnaus raportti
23.5.2013
Jalkapallo
Kausi käyntiin voitokkaasti
25.3.2013
Salibandy
HUIKEA MATKA LÄPI KARSINTOJEN – Raportit peleistä
15.1.2013
Salibandy
ODOTTAMATON MATKA
31.12.2012
Salibandy
HOBITTI – IISALMEEN JA TAKAISIN
9.11.2012
Salibandy
TALEBAANEJA SEKÄ HAUENLEUKOJA – kansanmusiikkia kaikilla mausteilla
8.10.2012
Salibandy
Tero Ruokolainen/Vaarojen Maraton – aktiivikuntoilijan näytönpaikka
2.10.2012
Salibandy
Kausi 2013 korkattu - Ilomantsin turnaus
23.9.2012
Salibandy
TERÄVIN KÄRKI - Salibandyn 3-divarin kaudiennakko 2012-13
 
 
 
UUTISET
25.1.2015 Sivun alkuun
Josba Akatemia - Fc Pogosta 12.12.2014
Joensuu, Intersport areena 12.12.2014 sählyottelun pääosassa Josba Akatemia ja Fc Pogosta

Pogosta oli haalinut peliin yheksän kenttäpelaajaa sekä pari maalivahtia, akatemialla oii totutusti komppanian verran pelaajia mutta viidellä kenttäpelaajalla tuota sählyä yleensä pelataan.
Itse peliin, Pogo asetteli maalin suulle Linnun pojan ja peli oli valmis alkamaan!

Pelin asetelma oli hyvinkin selvä, Josba piti palloa ja Pogosta tyytyi puolustamaan ja kyttäämään vastaiskuja. Maalintehtailu aloitettiin ajassa 02.00 kun Kaasis Ollin vihainen veto lähti puolenkentän vaparista ja verkko pölähti. Syötön tähän antoi Petteri ”kohta jo ilomantsilainen” Kykkänen. Tästä mentiinkin sitten reilu viis minuuttia ja Josba tasoitti vaparista. Sen verran pitää maalista mainita että tämän maalin teki oikeesti Ilomantsilainen Otto Hämäläinen;) Sitten taas palloteltiin ja ajassa 14.33 Ikosen Tomppa avasi maalitilinsä kakkosdivarissa. Kykkäs Petterin pudotus kulmasta ”viivaan” ja Tomin armoton lämäri puhui, pallo talteen ja seuraavaan vaihtoon! Enempää maaleja ei ekaan erään nähtykään. Muutamia wataseivejä otti Aleksi maalilla!

Toinen erä alkoi murheellisesti Pogostan kannalta. Ajassa 20.54 maalinedushässäkän päätteeksi Josba tasoitti pelin. Tästä ei Pogosta välittänyt vaan pelikellon näyttäessä aikaa 24.15, Kykkäsen Petteri puoliks läpi ja tarkka sijoitus alakulmaan. Varmaan siis Petteri käynyt Erosen Joonan läpiajokoulussa kun nyt sattui pallo löytämään verkon perukoille. Sitten olikin kaverin aika tehä maaleja ja pari maalia tulikin vielä toiseen erään ja näin ollen kolmanteen erään lähdettiin 4-3 tilanteesta.

Kolmannessä erässä saatiin odottaa maalia aikaan 47.10 kun Josba karkasi jo parin maalin päähän. Tästä ei Pogosta välittänyt vaan ajassa 48.14 Kakkosen Harri painoi suunnitellun vaparin päätteeksi tilanteeksi 5-4. Ajassa 51.57 Pogosta tuli tasoihin. Hienon sommittelun päätteeksi Hiltusen Tero otti roolia ja painoi tilanteeksi 5-5, syötön tais antaa yllättäen Kykkäsen Petteri. Kolmannen erän lopulla molemmilla joukkueila yv:t mutta kumpikaan ei saanut hyödynnettyä ylivoimaansa ja näin ollen mentiin jatkoajalle.

Jatkoaika näytti sitten sählyn karun puolen, taistele 60 min ja koe tappio jatkoajalle. Nolla pistettä siis jäi tällä kertaa Pogostan haaviin kun Josba täräytti voittomaalin ajassa 60.37.

Tappio mikä tappio joka harmittaa aina. Mutta millä pelillä tappio tuli niin hyvillä mielin voi Pogostan pojat lähteä joululomalle. Tälläistä peliä kun pelataan kevätkaudella niin jokainen ottelu on voitettavissa.

Ja johtavan tähdet.
*** Aleksi Lintu Oli mies paikallaan tolppien välissä ja otti todella isoja torjuntoja koko pelin ajan
** Petteri Kykkänen Tehot 1+3 sekä hienoa työtä molempiin suuntiin
*Joona Eronen Ei tehoilla mässäillyt mutta loukkaantumisen jälkeen hieno paluu kaukaloon! Ei hävinny yhtään kaksinkamppailua pelin aikana!
 
25.1.2015 Sivun alkuun
SB Welhot vs. Pogosta 15.1.2015
15.1.2015 oli päivämääränä ja määränpäänä klo 18.30 alkava taisto lasikuitukeppiä heiluttavien miehenpuolikkaiden kesken Nilsiässä. Otteluna Welhot vs. Pogosta.

Alkukaudesta joukkueet kohtasivat Ilomantsissa ja tällöin asetelmat olivat hieman erilaiset kuin tämän illan pelissä, sillä kummallakaan joukkueella ei ollut vielä syksyn kohtaamiseen mennessä pisteitä. Welhot olivat kuitenkin kyenneet varastamaan lämpimän ja aurinkoisen talven kuluessa muutamia pisteitä vastustajiltaan ja olivat taikuroineet itsensä sarjan kärkikahinoihin. Pogosta puolestaan on tullut seivästetyksi lähes jokaisessa pelissä ja pisteitä ei ole vielä irronnut hyvistä laitakahinoista huolimatta. Kauden ensimmäinen kohtaaminenkin päättyi nilsiäläisten voittoon 7-11.

Torstai-ilta on kyllä mitä mahtavin aika viikosta pelata pelejä melkein 600 kilometrin päässä äidin ruokapatojen äärestä, lähes ultimaattisen energiatason ympäröidessä tulisieluisia sotureita. Ei se auta, töitä on tehtävä.

Pogosta lähti peliin autoilla, ainakin mersu ja ooppeli olivat mukana. Kolmannesta kulkuvälineestä ei ollut varmaa tietoa mutta kai siinäkin oli neljä rengasta ja moottori. Autokunnat läksivät epävarmoin mutta hapuilevin ottein kartoittamaan reittejä Nilsiään ja varmuudella kaverukset tiesivät että näinkin lyhyellä matkalla olisi pysähdyttävä ja otettava tarpeelliset energiat Tuusniemen Teboililta paninin ja kahvin muodossa. Mustina lampaina Anssi ja Tero kuitenkin ottivat leipää ja saivat vielä voita siihen päälle. ”C” Olavi yritti kammeta kaikkia eurojackpotporukkaan mutta todettuaan todennäköisyyden voittoon olevan yhtä pieni kuin tämän illan pelissä Pogostalla, hän päätti sijoittaa roponsa hyväntekeväisyyteen ja kilautti eubosit yksikätiseen.

Mersullinen autokunta päätti valita reitin Nilsiään isoja ja hyviä teitä pitkin ja muut menivät pieniä kinttupolkuja myöden. Uutteran navigoinnin ja yhteisen tuumailun jälkeen kurkoin autokunta eksyi ja lopulta ajeltiin motarin viertä ja kikkailtiin melkein Kuopioon mutta suunnitelmasta ei poikettu koska virheiden myöntäminen on heikkoutta. Muu joukkue oli jo hyvän tovin ehtinyt lämmitellä, kun Mersuautokunta päätti saapua paikalle. Kamat päälle ja muutama terävä kiertoranari molselle ja siinä se. Tässä vaiheessa Tuusniemen Teboililta ostettu jäänesto mersuun olisi ollut nannaa myös osalle pelaajista ja niinku kapteeni Kaasinen osas sannoo: Mikään ei oo nii pahasti pakkasen puolella ku Pogostan maaliero. Siis maalierolle kerran HEI!

Ka oliha se peliki siellä mutta onhan se niinkin että tärkeämpää on se matka, ei niinkään se päämäärä, varsinkaan Pogostalla, sillä kasaan oli saatu 11 kylänmiestä ja hurmiossaan joukkueen ykköstykki YleX:n Parasta ennenin biisintunnistuskisassa, Leksi ”angrybirds ja uuet hikipannat” Aleksi Lintu maalille. Vastustajan maalille ootettiin edellisestä pelistä varmuudella suoriutunutta ”Möykkyä” mutta oli tainnut vastustajan veskari skoutata sen verran hyvin Pogostan ylivoimaisen maalintekotehokkuuden että tolppien väliin tuupattiin joku ”nobodyjunnu” Markus koolla, koska ceellä ei ole väliä, Vainikainen.

Ensmäinen erä
Erä alkoi kovin tunnustelevissa merkeissä ja vasta ajassa 1.59 Pogosta koki ensimmäisen takaiskun vastustajan kevyen painostuksen alla ja tilanteeksi 1-0. Vastustaja takoi ensimmäiseen pelimiesten kymppiin 3 maalia kunnes Pogostan taiturit alkoivat herätä peliin ja ajassa 10.52 Hiltusen ”jalat” Teron laitaan siirrosta Kykkäsen ”Mikko” Petteri ampui vastustamattoman ranarin ohi tähän mennessä kaiken liimanneen Vainikaisen ohi tilanteeksi 3-1. Welhojen pistekunkku Korhonen kuitenkin näytti Pogostan pojille miten ammutaan pallo täysillä maaliin ja tehtaili vihulaisen neljännen maalin hetki Pogostan kavennuksen jälkeen. Tilanne ensimmäisen erän jälkeen 4-1 Welhoille. Torjunnat ensimmäisessä erässä Vainikainen 14, Lintu 9, eli Pogosta hallitsi erää mutta jäänestoa olisi muutamille miehille tarvittu sillä paikoista sisään ja tilanne olisi ollut aivan toisenlainen.

Tojnen erä
Vastustaja aloitti toisen erän ensimmäisen kaltaisesti ja painoi 3 nyyttiä (tilanne 7-1) ennen kuin Welhojen Tiihoselta paloi käämit ja kaveri otti welhojen ensimmäisen jäähyn vastustajan vastustamattomasta estämisestä kolatessaan Pogostalaisen katsomoon. Sitten seurasi pelin kohokohta kun Pogostalaisten historian ensimmäinen suunniteltu ylivoima toimi ajassa 38.51. Olavi ”silkkikäsi” Kaasinen juonitteli assarikapteeniston kanssa hienon byyrin. Timoskaisen ”AC” Jarkon ja Kaasisen pallotellessa Kakkonen ”2” otti volttilähdon ja sai Kaasiselta unelmapassin ja muutaman askeleen kiertoranari painui vastustamattomasti Welhojen supersalmiakin ja Vainikaisen ohi maalin oikeaan alanurkkaan. Hiltusen Anssin kommentti maskista tullessaan: ”Mie kahoin että painnuu 5 metrrii ohi mualin tuo vejo” Tilanteeksi siis 7-2. Maaleja ei toisessa erässä enää nähty mutta Ikosen Tomille kommentti vastustajalta: ”Nyt mie muistan kuka sie oot, sie oot se joka koko ajan tulee selkään”. Tomin vastaus: ”Koko illan tullee”. Maalivahtien torjunnat Vainikainen 11, Lintu 13.

Kolomas erä
Viimesessä erässä aloitettiin sitten aivan hurja maalitehtailu ja taas aloitteen teki kotijoukkue Welhot. Laki menee nii että heitä palloa maalille, hyviä asioita tapahtuu ja niin Welhot teki. Ajassa 45.59 vihulainen heitti puolesta kentästä pallon 5 metriä maalin ohi, jossa Pogostan Kakkonen öökaili vastustajan kengännauhoja ja paksusta reidestä pallo kimmahti ohi hölmistyneen Linnun. Tilanne 8-2. Ajassa 46.45 Pahan karman laki toteutui kun vihulainen heitti kulmasta palloa maalia kohti ja Lehdon ”Karma” Kari vanhana mutta kommeena jalkapalloilijana sijoitti hienolla sisäteräpotkulla pallon pöllämystyneen Ysärikunkun ohi. Tilanne 9-2. Ja kun pallo ponppii ja on pyöreä ja vastustajalla kaikki onnistuu ja meillä ei, niin tilannehan on se, että Welhot pomputtavat palloa kulmassa ja maalinkulmalla ja yhtäkkiä maalin toisella kulmalla ja lopputulemana on että Welhojen Kuutsa suupaisee hienon ylälörsän ajassa 49.38 siirtäen tilanteeksi 10-2. Samassa ajassa Pogostan aikalisä. Dexalit huiviin ja pyörimmään. Dexalin voimasta Pogostan seuraava maali näki päivänvalonsa, kun ajassa 50.05 keskialueen lehmimisen jälkeen Joukkueen syöttökone Kykkänen riisti pallon, Jarkko”Jarmo” Timoskainen otti ravilähdön omasta päästä, kirmasi 20m aikaan 16.02, sai äimistyttävän syötön Petteriltä ja painoi suorasta juoksusta hirmusipasun yläriman kautta maalikehikon sisään. Tilanne 10-3. Tämän jälkeen vastustaja teki kaksi ja tilanne jo vaivaannuttava 12-3. Ajassa 54.54 Welhot ottivat ottelun toisen jäähyn ja Pogostan hienosti toiminut ylivoima jauhoi jälleen maagisen maalin. Kaasinen ja Timoskainen pallottelivat keskenään ja Kakkosta huudeltiin maalintekoon. Kakkonen öökaili jälleen vastustajan kengännauhoja ja Kaasinen tästä suivaantuneena lämäsi reikäpallon Kykkäselle kulmaan. Kykkänen näki sivusilmällä maalille hiipineen Hiltusen ”Sika” Anssin ja Anssi painoi pallon ajassa 55.51 täydellä voimalla keskisektorista verkon perukoille. Tilanne tässä vaiheessa 12-4 ja Pogostan toivo eli. Kirivaihdetta käynnisteltiin ja lisämaaleja Pogosta pääsi vielä läpsyttelemään. Ajassa 59.03 Kakkonen huitaisi maalinedustalta pallon ilmasta maaliin Kykkäsen ihanasta kulmasta lähteneestä lätystä. Tilanne jo 12-5. Lohtua toi vielä erän viimeinen maali ajassa 59.43 jolla Pogosta viimeisteli loppulukemat 12-6. Viimeisen maalin maalarina toimi Olav Kaasinen hienolla keskisektorista melkein suoraan syötöstä lähteneellä suupilla maalin vasempaan kulmaan. Syötön herkkukorissa tarjoili Jarkko Timoskainen.
Koko ottelun torjunnat Vainikainen 38, Lintu 39. Molemmille veskoille siis mainio määrä torjuntoja ja Leksi otti melkein kaikki mitä otettavissa oli.

Ottelu siis päättyi Nilsiäläisten 12-6 voittoon. Positiivista pelissä oli 100-prosenttisesti toiminut ylivoima. Pogostan historian ensimmäinen suunniteltu ylivoimamaali. Ei jäähyjä. Vetojen määrä. Hävittiin Nilsiässä vähemmän kuin tämän hetken sarjakakkonen Josba-akatemia (tulos 12-5). Petteri Kykkänen siirtyi sarjan syöttöpörssin kärkeen ja pistepörssin neloseksi, tehot (7+18)

Negatiivista ottelusta: Tappio, Pogostan maaliero vielä enemmän pakkasen puolella. Maalintekotehokkuus.

Ottelussa pisteille ylsivät: Petteri Kykkänen (1+3), Harri Kakkonen (2+0), Olli Kaasinen ja Jarkko Timoskainen (1+1), Anssi Hiltunen (1+0) ja Tero Hiltunen (0+1)
 
3.12.2014 Sivun alkuun
Nyt ois tuplaraporttia tarjolla!
Aloitetaan ensimmäisestä.
14.11.2014 Kuopio.
Ensimmäiset tiedustelijat olivat jo hyvissä ajoin toteamassa sen että ei remontti ollut auttanut Pohjantien salin liukauteen. Tästä ei Pogostan äijät paljo välittäneet, sen verran liukkauta jalkoja oli saatu kotijoukkue VehVe - Vehmersalmen Vesa:n kiusaksi. No oli meitä jopa kahdeksan kenttäpelaajaa ja kaks veskaria+huoltaja.

Tästä pelistä ei oikein allekirjoittaneella ole muita muistikuvia kuin että VehVe painoi päälle ja Pogosta puolusti. Toisen erän jälkeen tais tilanne olla 4-1 kotijoukkueelle mutta kolmannessa erässä tuli fysiikan lait vastaan ja ei enää Pogostan pojilla riittäny virta puolustaa. Hienoa tässä pelissä oli että kukaan meidän äijä ei luovuttanut missään vaiheessa ja vielä viime minuuteilla jokainen otti mustelmia kropaansa.

Erityismaininnat pelistä: Jokke Kettuselle ensimmäinen sarjapeli, Tapio Ikoselle II-divarimatsi vyölleen. Pakkipari Eronen-Timoskainen pelasivat reilu 50 min sekä Simo otti hyviä wataseivejä!

Ja onnittelut 80v juhliaan viettäneelle Vehmersalmen Vesalle!

Ja sitten toiseen peliin.

La 22.11.2014 Fc Pogosta - Lehmo Balls'96

Lauantaina oltiin taas kotiparketilla ja vastassa todella rutinoitunut joukkue II-divarissa. Pelin asetelmat oli selvät, Pogosta haalis avauspisteitään ja Leba yritti saada pakkovoiton jumbopaikan porukalta!
No sarjataulukkoa katsomatta Pogosta lähti tekemään parhaansa!

Ensimmäinen erä alkoikin hyvin Pogon kannalta ku Petter"kohta jo Ilomantsin mies" Kykkänen laitto ranteet lukkoon ja Leban verkon perukoilla helähti! Tästä reilu pari minsaa ja Leba tasoitti. Tästä ei Pogon äijät paljon säikähtäneet vaan ajassa 7.54 Ilomantsin oma Rontgoneus Ikonen laitto sähikäisen vastustajan maalille ja sarjan paras metsuri Hiltusen Anssi laitto sahansa väliin ja tilanteeks 2-1. Kaveri teki sit vielä tuurilla kaks ekaan erään ja erätauolle lähettiin tilanteessa 2-3.

Toinen erä alkoiki sit Pogostalle niin tutusti ja kaveri rokotti ku oltiin 20 sekunttia pelattu erää. Tästä ei lannistuttu vaa usko omaan tekemiseen jatkui. Siitäpä sisuunnuttua ruvettiin sit tekemään maaleja. Ensiks alkoi hurjaan maalivireeseen syttyny Tero"Metu"Hiltunen joka otti mallia Petterin maalista, eli ranteet lukkoon ja verkkö tötterölle. Neljäs maali oli sitten vanhan sulkapallon suomenmestarin käsialaa. Joona näytti siinä maalissa mallia mitenkä se tehdään läpiajosta maali, Kapteeni Kaasiselta syöttö kaverin jalkojen välistä ja Jobi otti vettä korvaan johon veska hämääntyi ja putken kautta tilanteeks 4-4. Tästä tovi ja taas helähti leban verkon perukoilla. Syöttökone Kykkänen antoi loistavan passin Lehon"kohistelen vetoja pesisverkkoon"Kakelle ja Kakeha rankas puolesta kentästä ylässeen(vastustajan mailasta kimpos) Tämän maalin jälkitilanteessa tais Leban puolustaja niin hermostua ku Kake teki maalin että otti protestoinnista jäähyn. No Pogosta sanoi että kiitos jäähystä ja kuittas jäähyn tekemällä maalin. Ja kun maali tehtiin maalinedestä niin kuka muu muka kuin Metsuri Anssi Hiltunen oli taas asialla, loistavan "passin" tähän antoi Harri Kakkonen!
Harmittavasti kaveri teki vielä pari ja kolmanteen erään lähettiin 6-6 tasatilanteessa.

Kolmannessa erässä Leba vaihtoi maalilleen monelle kakkosdivaria seuranneelle tutun kasvon ku iso mörkö Jamo Väyrynen tuli luukulle. En tiedä oliko tämä se henkinen vaihto mutta jotenkin se tuntui Leban pelimanneihin vaikuttaneen. Viimeinen erä leballe 4-1 ja pisteet vieraille. Ainut harmittava juttu tässä erässä oli Erosen Joonan "virheestä" tullut rankkari vastustajalle josta vieraiden Sariolan Jaakko teki kylmänviileästi putken kautta maalin. Sen verran sanottakoon että en sen puhtaammin ole nähnyt palloa otettavan kaverin lavasta mutta tuomarit ovat myös ihmisiä ja virheet niille sallittakoon. Lopussa viellä Metsuri Hiltunen teki sen pakoliisen kolmannen ja hattu kentälle! Lopputulos siis 7-10 Leballe. Ansaittu voitto vierasjoukkueelle kolmannen erän ryhtiliikkeen myötä.

Nyyttejä pelistä:

3 nyyttiä: Anssi Hiltunen Jos tekee kolme kaappia sarjakärkeä vastaan nii pakko olla paras
2 nyyttiä Tero Hiltunen Jalka on hajalla mutta silti pystyy kaapin tekemään ja siinä ohessa syöttämään toisen
1 nyytti Joona Eronen näytti taas kerran miten tehdään läpiajosta maali
 
3.12.2014 Sivun alkuun
Tuomareita, onko heitä?
Eilen lauantaina pelattiin FC Pogostan ja Coach Teamin välinen kakkosdivari mittelö. Peli oli molempien joukkueiden osalta aika heikkoa tekemistä, mutta iltapäivän pahimman mahalaskun teki ottelun viheltänyt tuomarikaksikko Rummukainen-Kankkunen. Itse ottelusta ei paljon jäänyt jossiteltavaa, ottelu päättyi Juukalaisten selvään ja ansaittuun voittoon.

Tuomaritoiminnasta sen sijaan jäi kysymysmerkkejä ilmaan. Tuomarikaksikon ylimielinen asenne pelaajia kohtaan on itsessään mainitsemisen arvoinen suoritus. Sitten tulee se eniten ihmetystä herättänyt aihe, tuomareiden kielenkäyttö.
Ensimmäisen kerran kuulin tuomarin sanovan pelaajalle, että painu helvettiin! Oli kuulemma väärä äänensävy pelaajalla, kun meni tuomareilta kyselemään epäselvää tilannetta. Olen pelannut yli 15 vuotta tätä lajia ja mennyt aika monella eri äänensävyllä tuomareita jututtamaan niin koskaan aikaisemmin en ole tälläiseen kielenkäyttöön tuomareiden osalta törmännyt.

Kyseinen tuomarikaksikko provosoituu välittömästi, jos heidän tuomioitaan kritisoidaan. Tähän sanonkin, että jos ei kestä kuumuutta niin pitää pysyä poissa keittiöstä! Tähän sekavaan tuomaritoimintaan kyseisen tuomarikaksikon osalta ovat törmänneet myös muut joukkueet eli tämä ei ole yhden joukkueen vuodatus.

Tuomareiden korvaukset ovat nousseet tasaisesti vuodesta toiseen, mutta valitettavasti tuomareiden taso heittelee edelleen aivan liikaa. Edellisenä viikonloppuna pelattiin LeBaa vastaan ja silloin tuomaritoiminta oli erittäin kiitettävää, linja selkeä ja se säilyi samana koko ottelun ajan. Tähän olisi kaikkien tuomareiden pyrittävä! Luulisi tuomareillakin olevan halu kehittyä paremmaksi ja ottavan virheistä opiksi!?
Palautteen antaminen ja ottaminen on avain kehittymiseen missä tahansa toiminnassa, myös tuomaritoiminassa. Välillä se palaute tulee vähän rauhallisemmalla äänensävyllä ja joskus vähän kovemmalla äänenpainolla, molemmissa on varmasti seassa ihan asiaakin.

Olli Kaasinen
 
18.11.2014 Sivun alkuun
Ilomantsi 1.11.2014
M2D-06 SK Movemberin alku ja näytti siltä, että muutama pogostalainen oli ottanut tässä lajissa varaslähön nimiä mainitsematta: Tomi Ikonen, Harri Kakkonen, Joona Eronen, Jarkko Timoskainen ja Kyytsä. Tässä vaiheessa vois sanoa että siun nimi on varmaa Gillette, koska sie todellaki oot 'the best a man can get'.

Itse peliin.
Erä 1. Pogostan percule huaroo -viikset jäivät koppiin ja vastustaja paukutti 4, pogostalaiset tiukan nollan. Linnunpojalle 14 perusvarmaa torjuntaa, mutta maaleihin silläkkää ei ollu nokankoputtamista.

Erä 2. Toiseen erään lähettiin siis kaventamaan tilannetta mutta kaveri pääs rokottamaan tilanteeksi muna-viis, siitä viis. Tässä vaiheessa kapteeni Timoskainen ajatteli, että ei tästä tule lasta ei peetä, ja otti ohjat omiin käsiinsä. Mikko Mäkeläisen ( ISO MÖRKÖ) myrskylyhty syttyi, ja antoi pakkiparilleen syötön vastustajan maalin kulmalle ja tässä vaiheessa iso yleisö kohahti ja kysyi itseltään mitä v****a puukäsi Timoskainen tekee siellä? Timoskainenpa painoi hannutihismäisellä takavasaralla kiekon vastustamattomasti takayläseen, tilanteeksi 1-5 ja yleisö mylvi. Tästä alkoi Pogostan Riku. Epäonnekseen Pogosta sai huomata että kahvion puoleisesta katsomosta puuttui kaksi kovaa tekijää, jotka olivat valitettavasti Tanskassa viettämässä laatuaikaa kaikenkarvaisten kavereitten kanssa. Yksinäiselle tyttärelle tulitukea kuitenkin antoi ansiokkaasti keskikatsomon alpot ja martat. Suurkiitos etenkin Helille joka jaksoi kannustaa koko pelin erittäin isolla äänellä.
Riku jatkui, ja tehokkaasta keskialueen katkosta Kakkonen pääsi smirklaamaan keskiympyrästä kohti vasenta laitaa ja näki takasilemäkulemalla kolomosen kaarella tököttävän Erosen. Jopi "blowjopi" Eronen otti reikäkuulan takakireällä vihreällä Oxdogilla heleposti haltuunsa ja sijoitti kahden askeleen kantin päätteeksi pallon vastustamattomasti vihulaisen verkkoon. Tilanne 2-5
Sitte tuli par er jiähhyy joissa toisessa Timoskainen oli mukana molemmissa. Ensin Jake otti jäähyn vastustajan kiilaamisesta ja sitten pääsi rokottamaan Pisaban porukkaa ylivoimalla. Turhaan ei ole Jarmo kiekkoreeneissä käyny, sillä semmoinen laukaus tuli siniviivalta liu'usta ja alapesä helähti. Syötön maaliin antoi totuttu tutkapari Mäkeläinen. Tilanne 3-5.
Seuraavasta pogostan maalista vastasi Hiltusen metsurit Tero ja Anssi, joista ensimmäinen pelasi koko pelin yhdellä jalalla mutta pystyi kuitenkin suorittamaan senmoisen laukauksen maalinedustalta että verkko pöllysi. Anssi nautti taas kansalaisluottamusta ja saalisti Tornatorin hyväksi syöttöpisteen. Ääniä varmasti jaettaan taas mehtimiesten yhtiökokkouksessa. Tilanne jo 4-5. Tähän loppui Kiri. Toiselle erätauolle lukemista 4-7.

Erä 3. Pukukopissa painotettiin tuhtien Movember-viiksien merkitystä viimeisessä erässä, Tämä ei riittänyt ja siloposkiset 
pogostan soturit poistuivat viheriöiltä 4-10 tappio niskassaan.

Johtavimman kommentit:
- Kaveri oli tänään viiksien verran edellä
- Pogon toinen erä oli lupauksia antava
- Taas tuli tappio, no onpa paha, kyllä se voitto vielä irtoaa

Tuomarikaksikko oli tänään rumista paidoista huolimatta todella linjanmukainen ja hyvä.

+++ Bodari Mäkelä loistopeli ja jalat pysyivät mukana
++ Jarmolenko 2+0 varmaa työskentelyä suuntaan jos toiseen
+ Jopi taisteluhenkeä, joka näkyi ympäri kenttää sekä 1+0

-- pogon ensimmäinen erä
- pogon kolmas erä

-Müller ja muut-
 
26.10.2014 Sivun alkuun
25.10.2014. Normi lauantai ja Pogostan soturit taas tien päällä
Pelipaikkana oli tällä kertaa Kontiolahden lentokenttä ja alustana Pogostan taitureille aina niin hyvin soveltuva matto. Vastassa aina vaarallinen Cremasters.
Lähtökohdat otteluun olivat selvät, Pogostan olisi saatava pistetiliä auki. Edellisten pelien tilastoja tutkiessa ei kenellekään jäänyt epäselväksi, että eniten petrattavaa olisi joukkuepuolustuksessa. Pelejä on hankala voittaa jos päästää omiin yli kymmenen maalia per peli.
Pogosta oli saanut haalittua kasaan kaksi täyttä ketjua ja kaksi maalivahtia. Maaliin asteli Aleksi ”mullon ooppeli” Lintu.
Itse peliin Pogosta sai lähes unelma alun kun Tero ”Bernina” Hiltunen räväytti heti alkuun kaksi maalia. Peliä oli tässä vaiheessa pelattu 4:30. Maalit olivat todennäköisesti maagisia, tästä raportin kirjoittajalla ei ole kuitenkaan sen tarkempaa tietoa, koska tässä vaiheessa hän oli vielä vasta matkalla hallille ja pyyhki kylmäsavulohen rasvaa ylähuulestaan. Vastustaja pääsi kaventamaan pelin 1-2 tilanteeseen pelikellon näyttäessä 11:13. Pogosta on kuulunut jo pitkään Nuoren Suomen ”kaikki pelaa” ohjelmaan, joten tässä vaiheessa joukkueen oli laskettava Anssi ”aina myöhässä” Hiltunen kentälle. Heti seuraavasta tilanteesta Petteri ”miten oli sen Ilomantsilaisuuden kanssa” Kykkänen syötti pallon kahden tolpan kautta maalin eteen Anssi ”metsän raiskaaja” Hiltuselle. Rasvaisilla käsillään Anssi löi pallon ensin tolppaan ja sitten vasta maaliin. Vastustaja tulikin sitten aina tasoihin saakka kunnes Pogosta pääsi jauhamaan ylivoimalla. Tällä kaudella on ollut havaittavissa joukkuekurin löystymistä ja siitä hyvän esimerkin ylivoimalla antoi Jarkko ”minähän en rauhoita” Timoskainen. Kapteeni Kaasiselta tuli isällisiä neuvoja pelin rauhoittamisesta, mutta Jarkko päättikin laukoa pallon viivalta alapeltiin. Tästä varmasti keskustellaan seuraavissa harjoituksissa, mutta menköön nyt tämän kerran. Neljännen päästetyn maalin takia Cremasters päätyi maalivahdin vaihtoon. Näiden tapahtumien jälkeen ensimmäiselle erätauolle päädyttiin Pogostan 4-3 johdossa.
Toisen erän alkuun Joonas ”Lerssin kuppeesta” Sissonen esitteli maagisia käsiään maalin edessä harhauttaen maalivahdin kahvilan taakse saakka ja nostaen pallon yläpeltiin. Erittäin hyvän esityön tähän maalin teki Jarkko ”kivimies” Timoskainen. Tämän jälkeen vastustaja siirtyi valitettavasti kuljettajan paikalle mättäen 4 maalia Pogostan verkkoon. Petteri ”läpiajojen erikoismies” Kykkänen toi Pogostan maalin päähän hienon vaparikuvion päätteeksi ajassa 32:19. Esityön maaliin teki Olli ”Olav” Kaasinen. Erän loppuun Pogosta pääsi jauhamaan kaksi kertaa ylivoimalla. Tällä kertaa Jarkko ”golfmies” Timoskainenkin oltiin saatu joukkueen toimesta kuriin, joten pallo kyllä pyöri, mutta mitään merkittävää ei saatu aikaiseksi. Pallopelien kirjoittamattomien sääntöjen mukaan, jos et itse tee maaleja, niin vastustaja tekee. Näin kävi tälläkin kertaa vastustajan rangaistessa heti neljä sekuntia jäähyn päättymisen jälkeen. Toiselle erätauolle päädyttiin siis Cremujen 8-6 johdossa.
Kolmatta erää tahkottiin tasaisesti lähes puoleen väliin saakka, kunnes koitti Pogostan musta hetki. Cremut mättivät kahteen minuuttiin kolme maalia ja peli oli käytännössä taputeltu. Noin viisi minuutia ennen loppua Pogosta pääsi vielä ylivoimalle. Tero ”singer” Hiltunen tarjoili maalin takaa namupassin Anssi ”louhija” Hiltuselle. Syötössä oli vain se vika, että se tuli maata pitkin. Näinpä Anssi ei saanut palloa sisään tyhjään maaliin vaan laukoi pallon päin maalivahtia. Kimmonneesta ”riparista” Anssi pääsi näyttämään ”kykyjään” ja runttasi pallon ilmasta maaliin. Heti perään vastustaja kuitenkin kuittasi kahdella kihauksella. Pelin loppuun Olli ”ikiliikkuja” Kaasinen näytti golf taitojaan sipaisten Petteri ”harvoin suutun” Kykkäsen syötöstä yhden käden rystysvingillä pallon maaliin.
Loppulukemat pelissä olivat 13-8 kotijoukkueen hyväksi. Lukemista voi päätellä, että puolustus pelissä ei onnistuttu tänäänkään. Kaikki kunnia vastustajalle, pallo liikkui välillä näyttävästi. Toisinaan Pogostalaiset olivat pyörityksestä jopa niin sekaisin, että kolmannessa erässä Tomi ”Rontgoteus” Ikonenkin pelasi mailan katkettua lähes parikymmentä sekuntia ilman lapaa ennen kuin huomasi tapahtuneen. Välillä Pogostan pelissä oli valon pilkahduksia, joten usko joukkueen sisällä on kova, että voittojenkin makuun päästään piakkoin. Seuraavan kerran tähän avautuu mahdollisuus lauantaina 1.11 Ilomantsin liikuntahallilla klo 15 alkavassa mittelössä. Vieraaksi tuolloin saapuu Pieksämäen ylpeys Pisaba.
Pisteitä Pogostalaisista tehtailivat:
Petteri Kykkänen (1+3),Tero Hiltunen (2+1), Jarkko Timoskainen (1+2), Olli Kaasinen (1+2), Anssi Hiltunen (2+0), Joonas Sissonen (1+0)
 
20.10.2014 Sivun alkuun
18.10.2014. FC Pogosta vs. Welhot Nilsiä
Pakkainen ilma ja Toyotat jäässä. Paikkana Ilomantsin liikuntahalli, susiraja. Tapahtumana miesten II-divisioonaläpsyttely reikäpallossa.
Lähtökohtahan peliin oli että kaksi suurta kohtaavat, sillä kumpikaan joukkueista ei ollut vielä saanut pistettäkään kasaan ensimmäisistä ristiretkistään ja tavoiteltavana oli sarjan jumbopaikka ja kultainen avain myös nollakerhoon.
Kotijoukkuve FC Pogosta sai peliin parsittua kasaan 10 hidasta mutta kankeaa soturia ja kaksi notkeaa ja komeaa mualivahttii. Vastustaja oli lähtenyt kylille pikkubussilla ja siihen oli saatu survottua kamoineen päivineen kuskin lisäksi 13+2 welhoa.
Pogostan maalia lähti vartioimaan Möhkön miesten kuorolaulajien tenori Simo ”kumi” Malvela ja varalla Aleksi ”leksi” Lintu. Vastustajan maalilla aloitti entisen Penan Pubin hartaan kävijän kuuleman mukaan Möykky. Kuulostaa kohtalokkaalta.
Den första perioden
Peli lähti käyntiin reikäraudan näyttäessä 1500 paikallista aikaa, kun seeprapaidat Leppänen ja Kaikkonen vihelsivät pilleihinsä. Tämä taisikin jäädä kaksikon ainoaksi hyväksi vihellykseksi.
Ensimmäistä maalia saatiin odotella lähes ikuisuus kun Jarkko ”lehmonlahjaliitokiekolle” Timoskainen sai ajassa 2:21 oivan passin joukkueen Olli ”Olavi” Kaasiselta ja tälläsi muovikiekon keskisektorista vastustamattomasti ohi Möykyn. Tässä vaiheessa satapäisessä yleisössä oli jo jonkinmoista kannustuksen havinaa ja etenkin kahvionpuoleisesta katsomosta kuului kolmen vienon tyttären huuto ”Taistele Pogosta taistele!”.Tämän jälkeen vastustaja alisti koko Pogon porukkaa tasoittamalla pelin ALIVOIMALLA. Sinimustat soturit eivät tästä kuitenkaan lannistuneet vaan ohjat otti pehmeisiin silkkikäsiinsä joukkueen kova luu ”C” Kaasinen ja tälläsi 2-1 johtomaalin ajassa 8:29. Syötön kultalusikalla tarjoili Tero ”singer” Hiltunen. Ensimmäisessä erässä ei enää hienoja maaleja nähty mutta vastustaja paukutti kuitenkin kolme ja ensimmäiselle erätauolle lähdettiin Welhojen johtaessa rasavilliä ripulikiekkoa 2-4. Simolle puoli tusinaa tärkeitä koppeja ja hyvää pelinohjausta.
Den andra perioden
Vastustaja karkasi 2-5 johtoon pelikellon näyttäessä 20:36 ja lisäsi kapuloita Pogostalaisten rattaisiin 47 sekunnin jälkeen siirtäen tilanteeksi jo 2-6. Jollain vaihtopenkillä olisi saattanut kuulua lausahdus ”Me ollaan hävitty tää beli” mutta ei Pogostalaiseen mentaliteettiin semmoinen hömpötys kuulu ja jo ajassa 23:40 joukkueen assarikapteenisto värkkäsi Pogostan kolmannen maalin. Timoskainen apumiehenä ja Harri ”H2” Kakkonen itse maalarina. Pogostan hyvää kiriä yritti katkaista kotijoukkueen Anssi ”sika” Hiltunen ottamalla kakkosen, tässä kuitenkaan onnistumatta sillä joukkueen kapteeni Kaasinen maalasi ALIVOIMALLA naurettavan nätin nyytin hervottomalla huispasulla Petteri ”ei-ilomantsilainen” Kykkäsen taidokkaasta lätystä. Tässä vaiheessa tilanne oli 4-6. Yllättäen erän lopuista maaleista vastasi ensimmäisen erän tapaan Welhot tehden vielä kaksi ja toiselle erätauolle päästiin kyykkimään tilanteessa kotijoukkuve 4, vihulaine 8. ”Kumi” otti kaiken mitä otettavissa oli mutta vastustajan kiertoranarit ja takatolppatuupparit olivat liian pahoja.
Den tredje perioden
Pogosta aloitti erän herättelemällä joukkuetta ja vaihtamalla maalivahtia. Simo ”Möhkön unelmien poikamies” sai tehdä tolppien väliin tilaa toiselle kylkimyyrytyyliä edustavalle pallomuurille. Maaliin lehahti siis Aleksi ”Angry birds” Lintu. Lisäksi Hiltusten paikkoja vaihdettiin ja saatiin näin Tero esiin.
Kolmas erä aloitettiin Anssi ”Tornator” Hiltusen jälleen sikaillessa ja Pogosta pääsi erätauon jatkeeksi kyykkimään lisää omassa salmiakkimuodostelmassaan. Jäähy kuitenkin tapettiin eikä Anssi edelleenkään onnistunut katkaisemaan Pogostan kiriä vaan T.Hiltunen liekitti hornettinsa ja poltti reiän vastustajan maaliverkkoon Timoskaisen iiihanasta syötöstä. Harri ”2” Kakkonen komppasi kirivaiheessa, kauhoi kaarteessa komeasti ja tälläsi ripuliranteella tilanteeksi 6-8 Jonas ”Brothers” Sissosen maukkaasta tarjoilusta.Tämän jälkeen Pogostan ”Sika” Hiltunen epäonnistui jälleen saavuttamaan tavoitteensa ja teki upean 7-8 kavennusmaalin tiukalla mutta viuhuvalla rannelaukauksella Hattusen ”lasit” Timon näkevästä avauksesta.
Tässä vaiheessa Welhot soittivat Karpolle ja pyysivät lisää aikaa. Aikalisällä saaduista Finduksen vinkeistä onkeensa ottaneena welhot keittelivät senmoiset sopat että 18 sekunnin päästä Pogostan päässä oli wokki valmis. Tilanne 7-9. Pogosta pääsi tämän jälkeen yrittämään kavennusta ylivoimalla mutta epäonnekseen Pogostalaiset saivat huomata että tuomaritkin tekevät virheitä. ”Sika” Anssi ajettiin ylivoiman ja hyvän mylläkän keskellä vastustajan maalin edessä poikittaisella mailalla kylmäksi ja Welhot pääsivät sen seurauksena ylivoimahyökkäykseen ja päättivät sen hienolla yhdistelmäsyöttölaukaisukuviolla ja siirtivät tilanteeksi 7-10 ja ja ja maali siis tuli ALIVOIMALLA.
Kyseisestä maalinedustivolista ja vihulaisen maalista suivaantuneina Pogostan Kakkonen ja Timoskainen ryhtyivät utelemaan ”tuomari” Kaikkoselta elämän oikeellisuutta. Tästä hyvästä Kakkoselle ja Timoskaiselle pikkukakkoset. Erän loppuun Ikosen ”nilkka” Tomi otti vielä jäähyn vastustajan hyväilystä ja kolme Pogostalaista sai istua kaik yhes koos toimitsijapöydän välittömässä läheisyydessä. Welhot tekivät vielä kosmeettisen yv-maalin ja lopputulos 7-11 ei jätä ketään kylmäksi. Linnulle monen monta huikeaa vataseivvii ja pari avausta.
Pogostan pistesuharit:
Olli Kaasinen (2+1), Jarkko Timoskainen (1+2), Harri Kakkonen (2+0)
Tero Hiltunen (1+1) Joonas Sissonen, Petteri Kykkänen ja Timo Hattunen (0+1)
Siitäpä sitä. Jatkoa Pogostan surffailulle seuraa 25.10. lauantaina klo 15, kun sinimustat soturit kohtaavat Cremastersin Kontiolahdella.
-Raymond Steward-
 
12.10.2014 Sivun alkuun
Outokumpu 11.10.2014. Pogosta kävi vieraissa.
Pelin asetelma oli selvä, molemmilla tappio alla ja pisteet olisivat maistuneet molemmille.
Itse peliin. Pogosta lähti totutusti isolla kokoonpanolla peliin, kokoonpano sisälti 9 seppää kentälle ja kaks maalivahtia sekä korvaamattoman huoltajan.
Ensimmäinen erä oli täysin Pogon hallintaa, mutta kaveri pääsi avaamaan maalihanat jonkunmoisen vastahyökkäyksen päätteeksi. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu, vaan Kapteeni Kaasinen täräytti tasoihin Ikosen Tomin oivasta passista joka lähti omalta "siniviivalta". Erän loppuun vielä pukukoppi maali Oupalle.
Toisessa erässä sama kaava jatkui, Pogo piti palloa mutta kaveri rokotti armotta vastahyökkäyksistä! Pari maalia taidettiin itsekkin tehdä mutta viimeiseen erään lähdettiin 5-3 tappioasemassa.
Kolmannessa erässä sitten sattui ja tapahtui. Vastus alkoi päästä jyvälle Pogostan pelistä ja hallinta siirtyi pikkuhiljaa heille. No neljä-yksi viimeinen erä ja jokainen voi ynnätä paljon peli päättyi.
Jossiteltavaa jäi pelistä paljon, lähinnä siitä että miten hyväksi tehtiin vastustajan maalivahti! Mutta tämä on vain peliä ja eteenpäin mennään! Ja erityishuomio; Joona Eronen avasi maalihanansa II-divarissa, tiedä että millainen sankaritarina tästä vielä syntyy!
Ensi lauantaina ollaan taas kotona. Vastassa Sb Welhot Nilsiä. Peli alkaa klo 15. Tulkaa sankoin joukoin kannustamaan Pogosta avausvoittoon!
Tehoille tänään: Olli Kaasinen 2+1 Tero Hiltunen 1+0 Joona Eronen 1+0 Harri Kakkonen 0+1 Petteri Kykkänen 0+1 Tomi Ikonen 0+1
 
9.10.2014 Sivun alkuun
Partytime excellent
Perus lauantai-iltapäivä Ilomantsissa ja FC Pogostan historiallinen ensimmänen salibandyottelu miesten II-divisioonassa. Ottelusta kehkeytyi odotetun vaikea kun vastaan asettui vikkeläkinttuinen Josba akatemia.
Pogosta lähti peliin yllättävällä, maltillisella ja matalalla karvauksella ja akatemia hallitsi pallollista peliä ja vastasi kentällä juoksemisesta. Pogostan historian ensimmäinen II-divisioonamaali näki päivänvalon, kun ei-ilomantsilainen Kykkäsen Petteri potkaisi pallon maaliin ja eikun pallo talteen ja vitriiniin hippohiihtolusikoiden viereen.
16 sekuntia myöhemmin Pogosta siirtyi ensimmäisen ja ainoan kerran pelissä johtoon, kun J.Lehto nousi ansiokkaasti vasenta laitaa pakin paikalta ja antoi maistukaisen poikittaissyötön HKakkoselle, joka pommitti pallon suoraan syötöstä yläpeltiin. Tässä vaiheessa tilanne oli 2-1.
Tästä sisuuntuneena akatemia mätti ensimmäiseen erään vielä 4 maalia ja ensimmäiselle erätauolle mentiin tilanteessa 2-5.
"Ota kiri, ota kiri, loppukiri
harakiri, kiri, kiri, kiri, kiri"
Ei onnistunu, vaan sama trendi jatkui ja josba takoi toiseen erään 6 maalia, joista yhden omiin, Pogostan tehdessä itse yhden ja tilanne oli toisen erän jälkeen 4-10. Pogostan maalista vastasi Tuupovaaran punttipoikien Mikko Mäkelä huikealla alanurkka suuppasulla ja syötön tarjoili ei-ilomantsilainen Petteri Kykkänen. Maali tehtiin siis ostopelaajien voimalla.
"Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?
Mull' on levottomat jalat"
Akatemia vei ja Pogosta vikisi. Viimeinen erä akatemialle 2-6 ja näin lopputulokseksi saatiin vaikeasti ymmärrettävissä olevan matemaattisen kaavan avulla 6-16.
Akatemialle ansaittu voitto.
Viimeisessä erässä Pogon maaleista vastasivat maestro-Kaasinen ja jonninjoutava Kakkonen.
Pogostan pistemiehet pelissä:
Harri Kakkonen (2+0), Olli Kaasinen ja Petteri Kykkänen (1+1), Mikko Mäkelä (1+0), Jari Lehto (0+1)
Pahat pojat:
Tomi Ikonen 2min
Johtavimman kommentit pelistä:
- Pogosta oli tänään lauma rumia ja mitäänsanomattomia ukkoja
- Kahviosta sai pullaa ja tuoretta kahvia
- yleisöä oli mukavasti paikalla, siitä SUURI kiitos!
- Uutta matoa koukkuun ja kohti uusia pettymyksiä
Kausi jatkuu viikon päästä lauantaina Outokummussa, jossa vastaan tepastelee kotijoukkuve OuPa.
-Müller, Klinsmann ja Pena-
 
2.10.2014 Sivun alkuun
Karjalaisen juttu FC Pogostasta
 
1.10.2014 Sivun alkuun
Fc Pogostan salibandyjoukkueelle merkittävä yhteistyökumppani!
Fc Pogostan salibandyjoukkue ja rakennusliike ITÄ RAKENNUS ovat solmineet yhteistyösopimuksen kaudelle 2014-2015!
 
1.10.2014 Sivun alkuun
KYKKÄSEN VASTAANOTOLLA – paita pois!
Mistä tietää, että kesä on lopuillaan ja syksy pyrkii oven raosta sisään?

Oikea vastaus ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole ”Martina ja hengenpelastajat” tai ”Suomen huutokauppakeisari” kaltaisten, suosittujen tv-ohjelmien uusien tuotantokausien alkaminen telkussa, vaan vastaus löytyy paikalliselta lenkkipolulta ja sen parkkipaikalta. Parkkiksella norkoilee nimittäin tusinan verran pururatoihin kyllästyneitä reikäpallonaamoja kera lasittuneiden katseiden. Mäkivetoja läpi kesän puskeneiden sankareiden väsyneet silmät kertovat minulle kaiken oleellisen siitä, että nyt on oikea aika siirtyä parketeille ja salamavalojen loisteeseen. Alkamassa on kihelmöivän merkittävä ajanjakso ilomantsilaisessa urheilumytologiassa, sillä kyseessä on FC Pogostan ensimmäinen vuosi salibandyn II-divisioonassa. Mahtavaa!

Kuten jokainen salibandya ”uskontonaan” tunnustava todellinen mailasankari ja yläkatsomossa käsiään villisti yhteen hakkaava tosifani tietää, muutos kolmosesta kakkoseen on valtava, joskaan ei mahdoton. Väsyneiden turnaus- ja sunnuntaisählyjen sijasta edessä ovat yksittäiset ottelutapahtumat, kahvitaukoineen ja tuoreine pullineen! Tämän lisäksi juokseva peliaika (kello ei pysähdy jokaisesta rikkeestä) muuttuu tehokkaaksi ja ottelun kestokin venyy 3 x 20 minuutin mittaiseksi kestävyysurheilukimaraksi. Pitkän ja pimeän talven aikana punnitaan siis äärimmäisen tehokkaasti kesän aikana poluilta kenkiin kerätyt sahanpurut ja suojuoksuhuurut.

FC Pogostan lisäksi II-divarin Savo-Karjalan lohkossa mailojaan ja kassejaan levottomana roikottavat yhdeksän muun joukkueen tulevaisuuden toivot ja loppuun hiotut timantit. Mukana on juukalainen Coach Team, kontiolahtelaiset Cremasters ja LeBa-96, joensuulainen Josban Akatemia, polvijärveläinen KLC, outokumpulainen OuPa, pieksämäen Pisaba sekä Kuopion suunnalta Ilun sydänmaille kurvaavat SB Welhot (Nilsiä-Kuopio) sekä VehVe. Edessä on siis takuuvarmasti vauhdikasta reikäpallohuvia sekä muutamia c-kasetin vaihto-operaatioita. Seuraavissa lyhyissä katkelmissa heitän soppaan muutaman sattuman vedonlyöjille ja muille peräkammarin tietsikkaniiloille luettavaksi ja tarkasteltavaksi.

Coachista kantautui viime kauden päätteeksi suru-uutisia, kun joukkueen syömähampaat (Kajoksinen ja Naakka) vaihtoivat Juuan tulikiviuunit joensuulaisen keskustakaksion lämpöön ja Josban edustukseen. Cremastersissa oviin on asennettu kaksipuoleiset saranat, ja merkittävimpänä siirtona voidaan pitää Sakari Salmelan muuttoa Leba-96:n leiriin. Jäämme siis mielenkiinnolle odottamaan, miten väkevää ”sakea” LeBa:ssa ensi talvena hörpitään. Josban nuorisolaumasta ei soraääniä ole paljon kesän aikana kuulunut, mutta kuten arvata saattaa, fysiikan ja juoksukunnon pettämisestä kesken kauden homma ei varmasti jää kiinni. Se, kuinka paljon valmentajalla on mukana vaihtokasetteja, nähdään kauden edetessä ja iltojen pimetessä.

Vanha koira ja vanhat temput pätee varmasti polvijärveläiseen KLC:hen enemmän kuin hyvin. Tuo sakki puree, repii ja kynsii, siitä ei ole epäilystäkään. Tosin, nyt kun Raatikaisen Samu päätti mennä vahvistamaan Mutasen Juhon, Kuninkaan Jarkon ja Päivisen Jounin mailatrioa, voinee pisteitä tulla reppuun useampiakin. Leba-96:n viime kausi päättyi suureen pettymykseen, kun divaripaikka lipui ahtojäiden lailla ohi laiturin. Tämän jälkeen ovea on pidetty auki sateentekijöiden toivossa lähestulkoon koko kesän ja trafiikki liikuntahallin tupakkapaikalla on ollut sen mukainen. Viime kauden tähdistä ja ratkaisijoista muutamat (mm. Uotilan Antti ja Lehikoisen Henkka) aloittavat kauden seuran II-joukkueessa, mutta nähtäväksi jää, milloin katse on taas tarpeeksi kirkas. Näissä jätkissä olisi kuitenkin LeBa:n tulevaisuus. Noh, onneksi sudenkuoppaa peittämään on otettu uusia ja lupaavia junioreita, joten vahvoilla ollaan ihan varmasti.

OuPasta ei ole allekirjoittaneen korviin kantautunut mitään tietoja, joten veikkaan pallopoikia sarjan häntäpäähän, sillä eikös pallopoikien tehtävä ole pesiksessäkin rajojen takana ja kentän laidalla? Pisaba, eli tuon mystisen kauttakulkukaupungin kruununjalokivi on OuPan tavoin vahvasti hämärän peitossa. Ja koska otsavaloni lumenet eivät riitä lukemaan Reijo Mäen uusinta dekkaria Pieksämäeltä starttaavassa taajamajunassa, päätän olla kommentoimatta joukkuetta sen enempää.

LeBa:n ohella kovimpiin ja taitavimpiin joukkueisiin lukeutuu kuopiolaisista ratsukoista koostuvat SB Welhot ja VehVe. Vehvehän on Pogostalle tuttu jo pari vuotta sitten tahkotuista karsinnoista, mutta huhujen mukaan joukkue on vahvistunut niistä ajoista merkittävästi. Erityisesti joukkueen hyökkäyskalusto on kuulemma alkavalla kaudella veitsenterävä, joten jäämme mielenkiinnolla odottamaan, että mitä sieltä on tulossa (onko se maali?). SB Welhot on hieman yllätyksetön, hajuton ja mauton, joskin äärettömän vahva kokeneiden kehäkettujen (Siponen, Lyytinen, Heikkinen ja Turunen) vuoksi. Vuosien saatossa karttuneen kokemuksen ja rutiinin myötä joukkueen paikka tulee olemaan varmuudella sarjataulukon yläpäässä, vaikkakin itse peli näyttää aina siltä samalta kohellukselta.

Nyt kun vastustajat on esitelty, on viimein oman joukkueen vuoro. FC Pogostan vahvuus, mutta ehkä samalla akilleenkantapää tulee muodostumaan äärettömän tiiviistä pelaajamateriaalista. Allekirjoittaneelle tihkuneiden tietojen mukaan kesä on sujunut pelaajien omatoimisten perus- ja vauhtikestävyysharjoitusten, pienien häiden, grilliruuan sekä ohjattujen lajitreenien muodossa. Tulevasta ei ole otettu liikaa stressiä, mutta yhteisiä tavoitteita ja asioita on sovittu saunailloissa keväästä lähtien. Ovet lähteneiden ja tulleiden vahvistusten osalta ovat olleet hivenen raollaan, muttei kuitenkaan niin, että tuuli tai muutkaan tekijät lepattaisivat housun punteissa vallattomasti. Joukkueen ehkäpä kovin komeetta ja sateentekijä kokeneen Kaasis Olavin lisäksi tulevalla kaudella on varmasti joensuulainen Kykkäsen Petteri, joka pystyttänee ”vastaanoton” vastustajien maalin taakse. Monelle ilomantsilaiselle tutusta, eräästä toisesta Kykkäsestä poiketen Petteri ei kuitenkaan pyydä kavereita ottamaan paitaa pois.

Pogostan peli-ilme on aina perustunut vahvaan maalivahtipeliin ja siinä päävastuun kantavat tulevallakin kaudella ”Möhkön maajussille morsian” –sarjasta tuttu Simo Malvela sekä Niiralan tullissa ahkeraan asioiva Aleksi Lintu. Puolustukseen voimaa, kokoa ja näköä tuo Lehdon Kari sekä Mäkelän Mikko, Timoskaisen Jarkon ja Ikosen Tomban vastatessa vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Hyökkäyspäässä kokemusta ”kakkosesta” on ainakin Harrilla (2), Hiltusen Terolla ja Kaasis Olavilla. Tämän lisäksi ”Rakas, sinusta on tullut pullukka” –sarjaan tulevana talvena osallistuvalla Erosen Joonalla, Hiltusen Anssilla ja Sissosen Jonaksella lienee oma sanansa sanottavana vastustajien kiusaamisessa. Se, miten kovasti Pesos Haba on kesän aikana tahkonnut Guitar Heroa, nähdään varmasti myös iltojen pimetessä ja lumen tehdessä enkelin eteiseen.

Kaiken kaikkiaan tuleva talvi on varmasti yksi mielenkiintoisimmista, mitä Ilomantsin liikuntahallilla on aikoihin nähty. Toivotaan, että pojat jaksavat rallatella läpi pimeän talven ja suuremmilta loukkaantumisilta vältyttäisiin, ettei allekirjoittaneen tarvinne kaivaa tikkuja naftaliinista. Joka tapauksessa kausi pyörähtää käyntiin tulevana lauantaina llomantsin liikuntahallilla klo 15. Tervetuloa mukaan!

Sivustaseuraaja, 42 km:n kohdalla menossa
 
23.3.2014 Sivun alkuun
Ratkaisun hetket
III-divisioonan viimeinen turnaus pelattiin Kuopion Studentialla. Pogosta lähti turnaukseen piikkipaikalta. Kokoon oli saatu kaksi ketjua ja kaksi maalivahtia. Ja mikä parasta, tuomarit olivat Pohjois-Karjalasta, eli voitiin puhua salibandystä. Ennen ensimmäistä peliä kopissa oli havaittavissa jännitystä..

Ensimmäisessä pelissä vastaan asettui Vuorelan Veikot Siilinjärveltä. Pelissä Veikot rikkoi, katseli punaista korttia ja hävisi pelin. Pogosta taasen hallitsi pallollista peliä, teki maaleja (joista neljä ylivoimalla) ja voitti pelin. Maalit Pogostalle 9-3, jäähyminuutit Veikoille 35-2. Pelin jälkeisessä kättelyssä Veikkojen pelaaja uhkasi repiä Pogostan pelaajalta pään irti. Säälittää.. Siinä oli pelin kuva lyhykäisyydessään. Voitto tuollaisessa pelissä tuntuu hyvältä. Enempää pelistä ei kirjoiteta.

Pisteet jakautuivat seuraavasti:

Olli Kaasinen 0+6, Anssi Hiltunen ja Harri Pesonen 3+0, Harri Kakkonen 2+0, Jarkko Timoskainen 1+1 ja Kari Lehto 0+1.

Seuraavassa pelissä vastassa oli Rautu SB Rautalammilta. Panoksena voitosta oli suora sarjanousu. Vastustaja on liikkuva joukkue, jonka pelirytmiin on vaikea päästä mukaan. Joukkueen peli ei vielä ole niin järjestelmällistä, mitä vaaditaan pärjäämiseen, mutta se on menossa parempaan suuntaan. Ensimmäinen erä meni siis opetellessa ja noin neljän minuutin pelin jälkeen oltiin tappiolla 0-2. Erä päättyi kuitenkin 2-2, kun Pesonen ja Kaasinen tekivät maalin mieheen. Toisen erän alussa oltiin taas tappiolla, mutta loppupelin maaleja teki vain Pogosta. Ensin Pesonen rangaistuslaukauksesta ja sitten muutama muu sekalaisessa järjestyksessä aina 8-3:een asti. Summeri soi viimeisen kerran ja juhlat alkoivat..

Pisteet:

Harri Pesonen 2+1, Anssi Hiltunen 2+0, Olli Kaasinen, Joona Eronen ja Harri Kakkonen 1+1, Tomi Ikonen 0+2, Kari Lehto 1+0 ja Jarkko Timoskainen 0+1.

Voitoilla Pogosta varmisti suoran nousun II-divariin. Hetki on sinänsä historiallinen, että kakkoseen mentiin jo toisena vuonna peräkkäin. Pogostan pelejä ja juhlaa ei olisi voinut pilata edes Kaj Kunnaksen selostus. Pelaaminen on tuskin koskaan ollut yhtä hienoa, mitä se on ollut viime vuosina. Kentällä on pidetty hauskaa, eikä pelejä ole otettu liian vakavasti. Joukkueen keski-ikä on noin 30 vuotta. Ja tässä tulos! Ei tosin kannata nuolaista liian aikaisin, koska liitolla voi olla sanansa sanottavana asiassa. Voihan olla, että otteluohjelma on jo ehditty suunnitella ilman Pogostaa.

Kausi vedetään pakettiin saunaillassa. Aika ja paikka ovat salaisia, koska fani(n)toiminta on aika ajoin osoittautunut turhankin innokkaaksi..
 
1.3.2014 Sivun alkuun
Polvijärvi. III-Divarin turnaus
Pogostalla tärkeät pelit loppukautta ajatellen ja vastassa Polvijärven oma ylpeys KLC sekä Welhot Akatemia Kuopiosta.

Klo 10.00 vihellettiin sarjan kärkikamppailu käyntiin. Vastakkain siis KLC ja Pogosta, pelin panoksena kärkipaikka kun Klc oli ennen peliä pisteen Pogostaa edellä. Pogosta oli saanut raavittua kentälle yhdeksän kenttäpelaajaa sekä kaksi maalivahtia joista Aleksi aloitti Klc:tä vastaan tolppien välissä.
Peli alkoi varovaisesti molempien joukkueiden osalta eikä ylimääräisiä riskejä otettu. Kuitenkin ajassa 8.34 Klc avasi maalitilinsä maalinedushässäkän päätteeksi. Tästä ei kuitenkaan Pogosta hätäätynyt vaan keskityttiin vain omaan peliin eikä ruvettu hätäilemään.

Toinen erä menikin samalla kaavalla varovaisesti kunnes ajassa 18.50 Pogostan maalihanat aukaisi Harri Pesonen. Tästä menikin tasan kuusi minuuttia kun Olli Kaasinen täräytti Pesosen syötöstä Pogostan 1-2 johtoon, no seuraava vaihto ja omissa soi. Se maalinjälkeinen vaihto. Seuraavaa maalia ei pitkään tarvinnut odotella kun Pogosta pääsi ylivoimalle ja ylivoimalla maalintekopaikassa rike ja rankkari Pogostalle ja Pesosen kylmä viimeistely ja Pogosta 2-3 johtoon ajassa 29.35.

Kolmannen erän alkuun Tero Hiltunen ja Harri 2:nen juonivat kulmavaparin ja Harrin loistava laukaus sinne kuuluisaan kenkälaatikkoon ja tulostaululle tulos 2-4. Viisi minuuttia tästä ja Pogostan synkkä hetki, ajassa 35.06 ja 35.24 Klc teki maalit ja peli olikin yllättäen 4-4. Tässä olisi saattanut jollain joukkueella katketa selkäranka mutta ei Pogostalla. Ajassa 39.42 kapteeni Olli johdatti omalla esimerkillään ja vei Pogostan johtoon 4-5. Loppuun vielä perinteinen jäähy Pogostalle mutta uhrautuva puolustuspeli sekä Aleksin upet otteet tolppien välissä varmisti Pogostalle tärkeät sarjapisteet 4-5 voitolla.

Tehomiehet: Harri Pesonen 2+2 Olli Kaasinen 2+0 Tero Hiltunen 0+2 Harri Kakkonen 1+0

Klo 13.00 oli taas aika hypätä askiin ja Simppa tolppien väliin, vastassa Welhot Akatemia. Luultavasti b-junnujen turnaus oli verottanut Akatemian terävimmän kärjen pois ja joukkue koostuikin pääasiassa c-juniori ikäisistä pelaajista.

Pelin kuva oli selvä, Pogosta piti palloa ja Welhot kyttäsivät vastaiskuja. Tästä pelistä tulikin aikamoinen maalijuhla ja peli olisi voinut päättyä jo toisessa erässä mikäli maalintekopaikoissa oltaisiin oltu terävämpiä.

Ensimmäiseen erään Pogosta teki 7 ja vastustaja 3. Simolle ei kukaan Pogostan pelaaja antanut apuja vaan Welhojen junnut pääsivät parhaimmilta paikoilta ampumaan ne kolme maalia Simon selän taakse.

Toisen erän kuva oli selvä, Simolle apuja ja tehdään itse tarvittavat maalit. Toinen erä 6-0 Pogostalle ja kolmatta erää oltiin pelattu 6.19 kun Kari Lehto teki ratkaisevan 15-3 maalin ja näin ollen 12 maalin ero täyttyi ja peli keskeytettiin.

Tehomiehet: Harri Pesonen 4+4 Olli Kaasinen 3+1 Harri Kakkonen 4+1 Tomi Ikonen 0+3 Anssi Hiltunen 2+0 Tero Hiltunen 0+2 Jarkko Timoskainen 1+1 Kari Lehto 1+1 Joona Eronen 0+1

Kahdella voitolla Pogosta nousi sarjakärkeen ja takana vaanii jopa kolme joukkuetta kahden pisteen päässä. Seuraava turnaus on III-divarin viimeinen turnaus joka pelataan 9.3:tta Kuopiossa jossa vastassa Veikot ja Rautu SB.
 
7.2.2014 Sivun alkuun
Ilomantsissa tapahtui..
..viimeksi vuonna 1944, kun 176. ja 289. divisioona tulivat rajan takaa kokeilemaan ilomantsilaisten kestävyyttä. Ei onnistunut sekään reissu. 1.2.2014 oteltiin taas divisioonatasolla, nimittäin kolmosdivisioona tasolla. Vuorossa oli salibandyturnaus, jossa nykypäivän vastustajien riistoyrityksiä lähdettiin torjumaan tuttujen naamojen avulla.. ja ihan sivistyneesti. Kentän reunalle oli saapunut yleisöä sekä suurin osa tosifaneista. Pelit ja niitä seurannut saunailta menivät osimoilleen näin..

Päivän ensimmäinen vastustaja saapui Joensuun Enosta. Ennen pelin alkua sovittiin, että sarjataulukon mukaan selvästi heikomman joukkueen ei anneta yllättää pelissä. Kahden täyden ketjun ja kahden maalivahdin turvin lähdettiin kaatamaan tuttua vastustajaa. Maalissa aloitti Simo Malvela, joka herättää ihmisissä tunteita ikään katsomatta (asiasta lisää saunailtaosiossa). Alun tunnustelun jälkeen huomattiin, että peli kulkee pitkälti meidän komennossa. Peli oli hidastempoinen ja pallokontrolli oli Pogostalla. Päivän ensimmäisen maalin teki aikaan 2.37 Pogostan puolustuksen tukipilari, Jarkko Timoskainen. Eno tuli tasoihin muutaman minuutin päästä Pogostan puolustuksen vaihtovirheen takia. Tätiä ei paikalla näkynyt. Tästä oppineena päätettiin lopettaa virheet siihen ja tulosta alkoi tulla. Seuraavat kolme maalia teki Pogosta, kahdesta ensimmäisestä vastasivat ”veljekset” Anssi ja Tero Hiltunen, ja kolmannesta kapellimestari Harri Pesonen. Toiseen erään lähdettiin tilanteesta 4-1. Pelin hallinta oli Pogostalla ja enolaiset saivat ainoastaan muutamia hassuja laukauksia kohti Simon maalia. Erässä nähtiin ainoastaan yksi maali ja sen teki Pogostan Il Capitano, Olli ”Olav”, ”Frontside Ollie” ja vielä ”Oddleif” (mistä tuo tuli) Kaasinen. Lisäksi erässä nähtiin kolme jäähyä, yksi Pogostalle ja kolme Enolle. Kolmas erä alkoi Pogostan ylivoimalla tilanteessa 5-1. Vajaan parin minuutin pelin jälkeen Harri Pesonen teki ennen vastustajan jäähyn päättymistä tilanteeksi 6-1. Eno tippui veneestä viimeistään tässä vaiheessa. Loppupeli meni Fc Pogostan tehdessä maaleja ja SBS Enon ottaessa jäähyjä. Lopputulos 10-1 kertoo kaiken pelistä, paitsi ei sitä, että vastustajan maalivahti pelasti joukkueen rumemmilta lukemilta.

Pistejako arvottiin seuraavanlaiseksi:

Olli Kaasinen 2+4, Harri Pesonen 3+2, Jarkko Timoskainen 2+0, Harri Kakkonen 1+1, Joona Eronen 0+2, Tero ja Anssi Hiltunen 1+0 sekä Tomi Ikonen 0+1.

Sikaosasto: Harri Kakkonen ja Olav Kaasinen 2 minuuttia mieheen.

Illan viimeisessä kohtaamisessa otettiin mittaa pohjois-savolaisesta Neppiksestä. Edellinen peli heitä vastaan päättyi runsasmaaliseen voittoon, mutta takki auki ei ollut vara lähteä. Torjuntavastuun kantoi Aleksi Lintu. Jalkavaivaisen J. Lehdon tilalle K. Lehdon pakkipariksi tuli änhooäl-veteraani Mikko Mäkelä. Peli alkoi tunnustelevasti ja alussa oli vaikea tottua huomattavasti nopeampaan tempoon. Avaukset eivät onnistuneet, eivätkä oikein mitkään muutkaan. Vastustaja kuittasikin 1-0 johdon seitsemän minuutin pelin jälkeen. Jarkko Timoskainen päätti tasoittaa pelin seuraavassa vaihdossa. Ihan hyvä päätös Jarkolta, kerrankin! Eka erä 1-1. Molemmille joukkueille tuomittiin yksi jäähy. Toisessa erässä päästiin vähän kärryille pelin juonesta ja heti erän alkupuolella maaleja siunaantuikin kaksi kappaletta. Loppuerästä tehtiin vielä kolme lisää Neppiksen kahta vastaan. Erän aikana myös parsittiin kokoon Neppiksen loukkaantunut pelaaja. Kolmas erä lähti liikkeelle tilanteessa 6-3 Pogostalle. Peli oli täysin yksipuoleista ja Pogosta teki erään viisi maalia. Joona olisi voinut tehdä kuudennen maalin, muttei vain halunnut..

Ja pisteet:

Harri Pesonen 2+4, Olli Kaasinen 3+0, Jarkko Timoskainen 2+0, Joona Eronen 2+0, Tero Hiltunen 1+2, Anssi Hiltunen 1+1, Tomi Ikonen 0+2, Harri Kakkonen 0+1.

Jäähyt: Tomi Ikonen ja Mikko Mäkelä kaksi minuuttia miekkoseen.

Päivän suorituksista pisti silmään yksi asia. Jarruketju ei pysynyt lestissään, vaan otti roolia hyökkäyspäässä. Yhtään ei mennyt omiin, mistä saatiinkin kuulla koko loppuilta. Saunaosastolla nautittiin tukeva illallinen paikallisen ravintolan antimista. Joukkue kiittää kyseistä ravintolaa erittäin hyvästä tarjoilusta! Saunan lauteilla vertailtiin mm. suorituksia ja päätettiin, että ensikään kaudella ei lajia oteta liian vakavasti. Illan päätteeksi siirryttiin edellä mainittuun ravintolaan, jossa kansallissankarin asemassa olevat pelaajat otettiin lämmöllä vastaan. Simo sai uuden naispuoleisen fanin, joka välttämättä halusi halata tätä Pogostan kultakimpaletta. Siitä sekaisin menneenä Simo ei muistanut kotimatkastaan mitään..

Pelit jatkuvat Polvijärvellä kuun loppupuolella. Pogosta kiittää kaikkia paikalla olleita!
 
14.1.2014 Sivun alkuun
Siilinjärvellä
Ennen lauantaisaunaa Pogostan veljet käänsivät reet kohti Pohjois-Savon Siilinjärveä. Keli oli talvinen pakkaskeli. Areenana toimi Ahmon koulu, jonka tarjoamia olosuhteita voi vaan kehua. Liikkeelle oli saatu kaksi ketjua ja kaksi maalivahtia. Vuorossa oli siis vuoden 2014 ensimmäinen turnaus.

Ensimmäisessä pelissä vastassa oli sarjanousija RautU SB, jota vastaan pelattiin ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Todennäköisesti moni pelasi ensimmäistä kertaa elämässä. Maalissa aloitti SIIIIMOOOO MAAAALVELAAAA. Pogosta sai peliin hyvän alun, kun vastustaja otti väärästä etäisyydestä. Jäähy oli koominen, kun vastustajan pelaaja seisoi vieressä Harri Pesosen liikuttaessa palloa pisteeltä. Tässä vaiheessa tuomarit olivat vielä hereillä. Jäähyn saaneen pelaajan mielestä jäähy olisi tullut antaa vain, mikäli hän olisi pelannut palloa. Se sääntöjen tuntemisesta. Jos ongelmia sääntöjen kanssa oli vastustajalla, oli niitä myös tuomareilla. Pogosta aloitti maalinteon ylivoimalla, tekijä kapteeni Kaasinen ja syöttäjänä J.Lehto. Vastustaja tasoitti 1-1:een muutama minuutti edellisestä. Pogostan Jarkko Timoskainen teki 2-1:een pakin paikalta minuutti vastustajan maalin jälkeen. Seuraavassa vaihdossa vastustaja tuli tasoihin ja erätauolle lähdettiin tilanteessa 2-2. Toisessa erän alussa Tero Hiltunen ja Harri Kakkonen siirsivät Pogostan johtoon. Maalien välissä oli kahdeksan sekuntia. Erän lopulla vastustaja tuli vielä maalin päähän, joten erä päättyi lukemissa 4-3. Pogostan J. Lehto loukkasi takareiden toisen erän alkupuolella ja joutui jättämään pelin kesken. Kolmannessa erässä peli saatiin kunnolla käytiin ja kentällä oli yksi joukkue. Pogosta teki viisi maalia näytöstyyliin vastustajan yhtä vastaan. Lopputulos Pogostalle 9-4.

Pisteet:

Olli Kaasinen 3+1, Harri Pesonen 1+2, Harri Kakkonen, Jarkko Timoskainen ja Tero Hiltunen 1+1, Joona Eronen 1+0, Jari Lehto ja Tomi Ikonen 0+1. Näköjään vielä Anssi Hiltunen 1+0

Toisessa pelissä vastassa oli pohjois-karjalalainen Spartak. Päätettiin parantaa edellisessä pelissä huonosti toiminutta maalineduspelaamista ja voinkin kertoa, että se parani moooonta astetta. Peliin lähdettiin kahdella hyökkäysketjulla ja kolmella puolustajalla. Maalinteon aloitti Pogosta. Kari Lehto laukoi puolustajan paikalta 1-0 maalin uudella mailallaan. Harri Kakkonen teki 2-0:aan ja tästä siirryttiin erätauolle. Toisessa erässä otettiin selkeä hallinta pelistä, eikä vastustaja päässyt oikein kunnolla Aleksi Linnun maalille. Joku laukaus hassu laukaus takaseinään, ei sen kummempaa. Erän puolessa välissä vastustajan pelaan löi palloa korkealla mailalla pään korkeudelta osuen samalla Pogostan pelaajaa naamaan. Huuli aukesi vähän, mutta tuomari antoi vain kaksiminuuttisen. Kyllä taas tuotiin pohjois-savolaista tuomariosaamista maailmankartalle. Palloa saa myös pelata mm. mahallaan. Jos kuutamolla oli tuomarit, niin oli myöskin vastustaja. Toinen erä meni Pogostalle 2-0 Harri Pesosen ja Kari Lehdon toisella maalilla. Kolmannessa erässä jatkettiin siitä, mihin kahdessa ensimmäisessä jäätiin. Peitettiin laukaukset, pidettiin pallonhallinta ja tehtiin maalit. Jokainen uhrautui joukkueen edestä. Pogosta teki kolme maalia, Harri Pesonen kaksi ja Olli Kaasinen yhden. Erän lopulla vastustajan pelaa otti niinkin harvinaisen jäähyn kuin koukkaaminen. Ensimmäinen kyseistä lajia minun melkein 20-vuotisen uran aikana. Onneksi tuomarit olivat tässä hereillä ja vastustajalle erän loppuun viiden minuutin rangaistus. Peli Pogostalle 7-0. Aleksi Lintu otti kaiken, mikä tuli kohti maalia tai jäi puolustajilta peittämättä. Tuolla pelillä olisi kamppailtu voitosta minkä tahansa lohkon joukkueen kanssa.

Pisteet:

Harri Pesonen 3+1, Olli Kaasinen 1+3, Kari Lehto 2+0, Anssi Hiltunen 0+2, Harri Kakkonen 1+0 ja Tomi Ikonen 0+1.

Kahteen peliin kuusitoista tehtyä maalia, neljä päästettyä ja ei YHTÄÄN jäähyä. Ihan ok suoritus..

Seuraavana on vuorossa helmikuun alussa oleva Pogostan kotiturnaus. Kaikki paikalle! Tai ainakin osa..
 
31.12.2013 Sivun alkuun
Enon kumimattoa hankaamassa
Sunnuntaina Pogostan joulutontut tekivät puoliksi onnistuneen ryöstöretken Enon urheiluhallille. Tarkoitus oli saada säkit täyteen pisteitä, mutta tavoite jäi puoli tiehen. Ensimmäinen peli oli erinomaista suorittamista, mutta toiseen lähdettäessä säkit olivat tyhjät. Kuluvan kauden sarja on ollut erittäin tasainen ja kahden pisteen potti turnauksesta on hyvä saavutus. Neljän pisteen turnauksessa kaiken pitää osua kohdalleen, tai ainakin pallojen maaliin. Miehiä oli paikalla vilttiin asti ja vilttiä tässä flunssassa olisi tarvittukin. Lisäksi mentiin totuttuun tapaan kahdella maalivahdilla.

Ensimmäisessä pelissä vastustaja saapui Iisalmesta. Peli oli tasaista ja ensimmäisen maalin tekivät iisalmelaiset. Alle minuutin pelin jälkeen Joona Eronen ohjasi kavennusmaalin ilmasta sisään. Tämän jälkeen maaleja teki pelkästään Pogosta. Kaksi tuli ylivoimalla, kun vastustaja otti tyhmiä jäähyjä tilanteiden jälkeen. No josko siitä oppi jäisi.. Lopullisesti selkärangan katkaisi Anssi Hiltusen 4-1 maali. Maalissa Aleksi otti kaiken, mitä otettavissa oli.

Tehot jakautuivat seuraavasti:

Jarkko Timoskainen 1+2, Harri Pesonen 1+1, Joona Eronen ja Anssi Hiltunen 1+0 ja Olli Kaasinen 0+1.

Seuraava pelissä vastustaja tuli hieman lähempää, mutta Kuopion suunnalta kuitenkin. Dobris ei ollut voittanut Pogostaa ennen tätä turnausta. Joukkue on hyvä, joten oli vaan ajan kysymys, milloin ensimmäinen voitto tulee. Nyt se sitten tuli lukemin 8-6. Pelin ensimmäinen erä meni vastustajan hallitessa peliä. Ensimmäinen maali oli hieno laukaus, jolle maalissa ollut Simo ei voinut yhtään mitään. Se oli ammattimiehen tekemä, itsekin olisin tehnyt siltä paikalta samanlaisen. Sen jälkeen alkoi Pogostan huono tuuri. Vastustaja vippaili palloja sisään milloin mistäkin, pääasiassa maalin edestä. Välillä näytti, etteivät pelaajat edes lauo, vaan syöttävät pallot maaliin. En muista, että vastustaja olisi kertaakaan laukonut maalin ohi. Eka erä hävittiin 0-2 ja toisessa tultiin 4-4 tasoihin. Pari vippausta ja tilanne 6-4 vastustelijalle. Kolmannessa erässä yritettiin pyristellä mukana, mutta loppukiristä huolimatta tulokseksi tuli 8-6 vastustajan hyväksi. Vastustajan helpot maalit ja oma huono tekeminen aiheuttivat pistemenetyksen.

Tehomiehinä häärivät seuraavat tontut:

Olli Kaasinen 2+1, Anssi Hiltunen 1+2, Harri Pesonen 1+1, Tero Hiltunen ja Jarkko Timoskainen 1+0, Kari Lehto ja Tomi Ikonen 0+1.

Kiva oli palata pelaamaan Pohjois-Karjalaan. Erotuomareissa on eroa kuin yöllä ja päivällä, joten täytyy antaa iso kiitos sunnuntain tuomaritoiminnalle.

Turnaukset jatkuvat vuonna 2014.
 
5.12.2013 Sivun alkuun
Kuopio 1.12.2013. Studentia
Pogosta oli saanut haalittua kentälle nyt jopa 11 pelaajaa kentälle, parannusta siis viime turnaukseen. Eli siis yhdeksällä kenttäpelaajalla ja kahdella veskarilla lähdettiin pisteitä metsästämään. Katsotaan jos ens turnauksessa jo olis kaks kentällistä ukkoja kehissä. Mutta peleihin.

Ensimäisessä pelissä oli Iisalmen ylpeys Floorball Iisalmi, joka tälle kaudelle yhdisti Edustusjoukkueen ja II-Joukkueen. Äkkiseltään katsottuna tämä on ollut toimiva ratkaisu.

Pogosta lähti peliin varovasti karvaten ja jonkun verran uusituin ketjuin. Peli oli varovaista, FBI:n kuitenkin pitäen palloa ja Pogostan keskittyessä puolustukseen sekä vastahyökkäyksiin. Maalintekopaikat kuitenkin siunautuivat Pogostalle, mutta se viimeistely..

Peli eteni tasaisesti aina kolmannen erän lopulle asti kunnes Pogosta otti jäähyn ja kaveri pääsi rankaisemaan ylivoimalla tilanteeksi 3-4. Tästä ei enää Pogosta noussut vaikka maaleja vielä nähtiin par er kertaa. Lopputulos siis FBI:lle 4-6.

Pelistä jäi harmittava maku suuhun lähinnä viimeistelyn huonon tason takia mutta tästä on matka vain ylöspäin.

Toisessa pelissä tuli vastaan SB Welhot akatemia joka koostuu lähinnä Welhojen B- ja C junnuista. Peliin lähtiessä tiedettiin että juoksukilpailuun ei kannata lähteä. Viisaasti puolustaen taas pelattiin ja keskityttiin vastaiskuihin ja kaverin virheisiin.
Tämä peli oli myös tasaista kolmanteen erään mentäessä mutta Pogostan vahva kolmas erä (1-4) takasi siis Pogostalle voiton. Lopputulos tässäkin pelissä 4-6 mutta tällä kertaa Pogostalle. Näin ollen päästiin kotimatkalle kaksi pistettä rikkaampana.

Kaksi pistettä piti Pogostan lohkossa kolmossijalla mutta tasaista on, kolme pistettä sarjakärkeen ja kaksi pistettä erottaa alaspäin karsijan paikan.

Seuraavan kerran Pogosta tulessa Enon liikuntahallilla 15.12. Tällöin vastassa Klo 16 FBI Iisalmesta ja klo 18 RautuSb Rautalammilta. Tänne siis kaikki kannustamaan Pogosta neljään pisteeseen.

-Fc Pogosta #20-
 
26.10.2013 Sivun alkuun
Kohelluksia kentällä ja sen ulkopuolella - Raportti Joensuusta
Joensuu, tuo itäisen Suomen helmi, jonka suorakaiteisen, mutta yllättävän kauniin, asemakaavan Claës Wilhelm Gyldén loi vuonna 1848. Tämä kaupunki toimi turnajaisten näyttämönä 19.10.2013. Pogostan soturilauma kokoontui Joensuun Intersport Areenalle vuoden toiseen III-divarin salibandyturnaukseen. Paikalle oli saatu haalittua 11 seiväsmiestä ja kaksi veräjänvartijaa. Mukana joukossa oli pitkistä loukkaantumisista toipunut vanha sotaratsu kunnon lännensatulalla. Ja alkuun kerrottakoon, että mikään raati ei suostunut jakamaan tähtiä päivän suorituksista.

Ensimmäisessä voimanmittelössä vastaan asettui SBS Äidin veli, joka viimekauden päätteeksi nousi sarjatasoa ylemmäksi. Vastustajajoukkueen ensimmäinen turnaus sujui vähän alavireisesti, mutta peliin yritettiin lähteä ajattelematta aikaisempia tuloksia. Pelin alku oli nihkeä ja eipä aikaakaan ehtinyt kulua kuin noin kymmenen minuuttia, kun enolaiset pomputtivat pallon maaliin kolmen jalan ja noin seitsemän mailan kautta. Maalissa pelannut kumimiehen höyhenpeitteetön kollega ei voinut muuta, kuin katseella seurata tapahtumankulkua. Ennen ensimmäistä taukoa Pogosta kiri rinnoille Pogostan mailataiturin toimiessa syöttäjänä ja viimekauden karsintapelien komeetan eli pyrstötähden toimiessa viimeistelijänä. Pogostan peli oli niin huonoa, että ihan hävetti paikalle eksyneiden ihmisten puolesta. Tuhlattuja paikkoja, huonoja syöttöjä, pahanmakuista ruokaa..

Toisessa erässä päästiin vähän pelin juonesta kiinni. Muutaman minuutin pelailun jälkeen Pogostan ykköspistemies teki maalin hobitin näköisen ja kokoisen miehen toimiessa syöttäjänä. Tässä vaiheessa peliä alkoi näkyä ottelun riitakysymysten ratkaisijoiden kyvyttömyys hallita peliä kokonaisvaltaisesti. Muutama selästä taklaaminen jäi kokonaan viheltämättä, mutta sitten pikku pikku mailaan lyömisestä annettiin jäähy enolaiselle. Ylivoimasta ei viitsitty tehdä maalia. Heti perään enolaiset saivat kaksi perättäistä jäähyä, jossa 5-3 ylivoimalla ei saatu maalia, mutta heti 5-4 tilanteessa saatiin maali, jonka teki mies, intiaaninimeltään Se Joka Niitä Aina Tekee. Maalin syötti laivan kapteeni. Montaa tilannetta ei vastustaja saanut, koska puolustajille ei tullut edes hiki. Pogosta taasen hakkasi päätä seinään toisessa päässä. Erätauolle lähdettiin tilanteessa 3-1 Pogostalle.

Kolmannen erän alussa enolaiset tulivat jo maalin päähän, vaikka he eivät olleet saaneet montaa tilannetta koko pelin aikana. Maalia edelsi tilanne, jossa taas kerran jätettiin viheltämättä selvä selästäpäin työntäminen. Tästä ei hirveästi säikähdetty, koska peli oli täysin Pogostan hallussa. Seuraavaksi Enolle jäähy ja Pogostalle maali. Tekijä sama kuin edellisessä, syöttäjä Frodo. Pelin loppuun saatiin sitten tuomaritkin ajan tasalle. Puolustuspäässä ruma taklaus ja tätiläinen jäähylle. Moni odotti vitosta, mutta kakkonen sai riittää. Lopputulos 4-2 Pogostalle. Pogostalla oli pelissä paikkoja tehdä useita maaleja, mutta vastustajan säästi selkäsaunalta erittäin hyvä maalivahtipeli. Uskallan väittää, että tämä oli hänen kauden parhaita pelejään tähän asti. Paha maku jäi Pogostan huonosta pelistä ja tuomareiden suppeasta sääntöjen tulkinnasta. Sääntöjen vastaisen pelin ”salliminen” on omiaan aiheuttamaan loukkaantumisia peleissä. Se, kenelle pisteet tulevat pelistä jäämään, on vielä arvoitus..

Toisessa pelissä vastaan asettui II-divarista tippunut Polvijärven ylpeys, KLC. Joukkueen taso oli tiedossa etukäteen. Pienien kokoonpanomuutosten jälkeen lähdettiin pelaamaan. Hereillä piti olla alusta asti.. no ei oltu. Vastustaja voitti meidät kovuudessa, pallollisessa pelissä, rutiinissa ja koko ottelussa. Ensimmäinen erä puolustettiin, toinen erä puolustettiin ja vasta kolmannessa hyökättiin. Vaikka peli oli ensimmäisen erän jälkeen vasta 1-0, olisi se pelitapahtumiin nähden voinut olla vaikka 3-0. Toisen erän jälkeen peli oli 4-0. Tässä vaiheessa ei vielä kuitenkaan lannistuttu. Kolmas erä voitettiin 2-0 ja lopputulos oli KLC:lle ansaitusti 4-2. Vastustajan liike, pelirutiini ja hyvä pallollinen peli teki meistä katsojia tässä pelissä. Mikäs sitä katsoessa hienoa salibandyviihdettä, mutta harmi, kun ei siihen itse pystynyt ottamaan osaa. Eräät pienet muutokset taktiikassa olisivat voineet pelastaa, mutta luulenpa, että voittoon ei olisi pelissä kyetty. Hyvä selkäsauna on silloin tällöin paikallaan. Sillä oppisivat myös nykyajan vapaan kasvatuksen tulokset. Tosin tiukka ihmisoikeuspolitiikka kieltää fyysisen kurittamisen, mutta henkinenkin kävisi opetuksesta. Tästä pelistä en runoile tämän enempää, joten tehköön Tommy Tabermann sen puolestani:

Joka aamu

Heti aamulla
aloitettiin itkeminen,
kova poru,
koko porukka, kuorossa,
että homma olisi
illalla hallussa,
osattaisiin itkeä
niin että jumalat heltyvät
eivätkä lyö sormille
Koko päivä itkettiin
niin että nyyhkytys peitti maan,
murheen tunnoton vaippa,
ettei kukaan vaan
illalla tulisi käsi ojossa,
perisi naurusta hintaa
Oltiin
kaukaa viisaita,
kertaakaan ei menty retkuun,
naurettu
Nukahdettiin
selät vastakkain,
silmät valmiina vesissä
seuraavaa päivää varten

- Tommy Tabermann
 
26.10.2013 Sivun alkuun
Itä-Suomen lääni, henkinen pääkaupunki Kuopio - Turnaus raportti
Lähtökohdat kauteen olivat mielenkiintoiset. Viimekauden sarjanousu jäi kabinettipelin takia saavuttamatta, eikä Pogosta kelvannut kakkosdivariin, vaikka yksi joukkue luopui sarjasta. Sarjaohjelma oli kuulemma ehditty suunnitella vähemmälle joukkuemäärälle. Hienoa toimintaa, josta jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä. Ehkä liitossa vaan unohdettiin kysyä..

Edellä mainituista seikoista johtuen joukkue matkasi Kuopioon kolmosdivarin turnaukseen kahdella täydellä ketjulla ja kahdella maalivahdilla. Ensimmäisessä pelissä vastassa oli Spartak, joka edellisen kauden loppupuolella oli erittäin kovassa kunnossa. No se noste ei jatkunut tälle kaudelle. Ketjut peleihin muodostettiin seuraavasti: Lehto- Kakkonen-T.Hiltunen, puolustajina Mäkelä-Eronen sekä Pesonen-Kaasinen-A.Hilunen, puolustajina Ikonen-Timoskainen. Maaliin pogostalaiset arpoivat Möhkön entisen unelmien poikamiehen, Simo Malvelan. Entisen siksi, koska joku on näemmä voittanut kilpailun. Peli alkoi hieman varovaisesti Pogostan hallitessa pallollista peliä. Aikaisemmilta kausilta tuttu jäähyily sotki Spartakin peliä ensimmäisessä erässä, jossa jäähypenkillä oli yhtä aikaa jopa kolme pelaajaa. Ylivoimilla ei kuitenkaan saatu tehtyä maalia, mutta heti ylivoiman jälkeen sisäänlyöntitilanteessa Harri Pesonen löysi maalin edustalla täysin vapaana olleen Olli Kaasisen ja Pogostan kauden ensimmäinen maali näki hallinvalon. Hyvän alun jälkeen saatiin alkusyksyn ensimmäiset lumet tupaan, kun Joona Eronen syötti omassa päässä pallon suoraan vastustajan lapaan ja vastustaja kiitti tekemällä tilanteesta maalin. Jos salibandyssä laskettaisiin toiset syöttäjät, olisi Joona saanut pistetilinsä auki. Minuutti tämän jälkeen tuvassa oli jo niin paljon lunta, että Hector olisi huoletta voinut tehdä enkeleitä eteisessä – tai vaikka Kirkan kanssa lumiukon. Tällä kertaa pallon vastustajalle lahjoitti Pogostan tämän kauden paras hankinta, joskin ainoa, Mikko Mäkelä. Se olikin ainoa virhe, minkä Mikko turnauksessa teki. Toiseen erään lähdettiin Spartakin johtaessa 2-1.

Toinen erä jatkui hirveällä pelillä, mikä näin kauden alussa on ihan normaalia. Erän puoleen väliin asti peliä voi kuvata sanoilla” Malvela vastaan Spartak”. Ja niin kuin arvata saattaa, Simo voitti. Ajassa 22.07 Harri Pesonen laukoi maalin Olli Kaasisen syötöstä ja peli oli tasan. Tämän jälkeen Pogosta teki vielä kaksi maalia tähän erään, ensin Anssi Hiltunen ja sitten taas Pesonen. Hiltusen maali oli ylivoimamaali ja suhteellisen kaunista katseltavaa. Aivan loistavan syötön antoi Jarkko Timoskainen. Kolmanteen erään lähdettiin tilanteessa 4-2 Pogostalle.

Kolmannessa erässä Pogosta sai hyvin pelin juonesta kiinni ja vaikka Spartak tuli maalin päähän, vei Pogosta viimeisen erän lukemin 3-1 ja koko pelin 7-3. Maaleja tekivät kolmannessa erässä Tomi Ikonen sekunti ylivoiman päätyttyä, kapteeni Kaasinen itse hankkimastaan rangaistuslaukauksesta ja Anssi Hiltunen ihan muuten vaan. Tuomarilinja oli hyvä, vaikka pari rangaistuslaukausta – yhdet molemmille – jäi viheltämättä. Vastustaja otti kuusi kaksiminuuttista Pogostan kahta vastaan. Ihan ok tulos ensimmäiseksi peliksi. Pari virhettä pakkiparille Eronen-Mäkelä (jos se ei vielä selville tullut) ja niistä maalit vastustajalle. Muuten Simo hoiti yhtä vaille loput.

Pisteitä puhuttiin seuraavasti:

Olli Kaasinen 2+1, Harri Pesonen 2+1, Anssi Hiltunen 2+1, Jarkko Timoskainen 0+2 ja Tomi Ikonen 1+0.

Playboyn tähtiraati jakoi kaikki puput Simo Malvelalle.

Toisessa pelissä vastus koveni usealla asteella. Dobris, jota itse veikkaan kolmen parhaan joukkoon, yritti taas ottaa ensimmäistä voittoaan Pogostasta. No eihän se onnistunut. Pelit ovat tähän asti olleet tasaisia ja erittäin siistejä. Tässä pelissä ei annettu yhtään jäähyä. Edellisen pelin jälkeen lihaksiin oli laitettu balsamit ynnä muut geelit, jotkut jopa itseruskettavaa voidetta. Pääasia oli, että joukkueet olivat valmiina pilliin vihellettäessä. Dobris aloitti maalinteon ajassa 7.28. Vastustajan vapaana ollut pelaaja otti pitkän pystypallon ilmasta haltuun ja laittoi sen vielä ilmasta sisään. Aika näppärä suoritus, eikä maalissa ollut Aleksi ”Ängli Bööd” Lintu voinut asialle mitään. Puoli minuuttia myöhemmin Harri Pesonen tasoitti pelin 1-1:een. Ensimmäinen erä päättyi näihin numeroihin.

Toisessa erässä Pogosta siirtyi ensin 2-1, sitten 3-1 ja vielä 4-1 johtoon Harri Pesosen maaleilla. Ei löytynyt Harrille pitelijää tässäkään pelissä. Vastustaja pystyi tekemään yhden maalin. Toisessa erässä noin puolessa välissä Pogostan Joona Erosen pää ei enää kestänyt peliä. Silmäkulmaan tullut kyynärpää turvotti silmän hassun pulleaksi ja Joona sivuun. Vähän tämän jälkeen Tomi Ikosen nivunen päätti keskittyä Mattilan tytärkatraan vanhimman, Anniinan, keikalle, joten Tomin pelit turnauksessa oli pelattu. Vastustajaa autettiin myös paikkaamalla heidän loukkaantunut pelaaja. Johtuen Pogostan pelaajien vähyydestä ja vastustajan hyvyydestä peli pyöri enimmäkseen Pogostan päädyssä. Vastustajan vauhdissa kestettiin kuitenkin hyvin ilomantsilaiseen tyyliin kahdeksalla pelaajalla.

Kolmanteen erään lähdettiin Pogostan johtaessa 4-2. Pelin painopiste oli entistä enemmän Pogostan päädyssä ja vastustaja teki helpon näköisen maalin erän alkuun. Tällä maalilla vastustaja tuli maalin päähän. Seuraavan maalin, ajassa 40.28, ohjasi maalin edestä uskollinen aviomies Harri Kakkonen ja heti tämän jälkeen Pogostan kapteeni näytti kaikille maalinteon mallia laittamalla pari pelaajaa kahville ja sijoittamalla pallon rystylaukauksella maaliin. Tilanne 6-3 ja peliaikaa jäljellä vähän vajaa neljä minuuttia. Yhden kassin onnistui vastustaja vielä heittämään Aleksin taakse, mutta pisteet lähtivät pogostalaisten datšoille numeroin 6-4. Dobriksen ensimmäinen voitto Pogostasta jäi siis tulevaisuuteen odottamaan. Vastustajan syömähammas, entinen liigapelaaja Juhani Tuomainen saatiin pidettyä kiinni, mikä oli yksi tärkeimmistä loppuratkaisuun vaikuttavista tekijöistä. Asiaa ei saa sotkea lopulliseen ratkaisuun (saks. Endlösung), joka suunniteltiin Wannsee-järven rannalla ja joka keskittyi vähän erilaiseen ”loppuratkaisuun”. Se historiaosiosta.

Pisteet:

Harri Pesonen 4+1, Olli Kaasinen 1+1, Harri Kakkonen 1+1, Tomi Ikonen 0+1 ja Jarkko Timoskainen 0+1.

Tästä pelistä puput sai mukaansa koko Pogostan joukkue. Puput jätettiin kyydistä hyvissä ajoin ennen Joensuuta.

Pogostan pelit jatkuvat 19.10. Joensuussa. Pelistä on lähes varmuudella poissa loukkaantunut Pekka Hämäläinen. Muut poissaolijat selviävät lähempänä.
 
23.5.2013 Sivun alkuun
Kausi käyntiin voitokkaasti
Kauden toinen ottelu pelattiin torstaina 16.5 Polvijärven hiekkakentällä. Ensimmäinen peli Juuan poikia vastaan päättyi Ilomantsissa FC Pogostan 3-0 voittoon. Ottelussa oli kaksi pelaajaa ylitse muiden joista toinen oli maalivahti Eronen, joka otti kiinni kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Toinen tukipilari oli puolustusta johtanut Joutjärvi.

Polvijärven hiekkakentälle oli saapunut sinimustia jopa 8+1 kappaletta. FC Pogostan valmennusryhmä päättikin, että lähdetään rohkeasti painostamaan vastustajaa ja tämä tuotti tulosta jo 5 minuutin kohdalla, kun Taneli Horttanainen syötti Jaska Muqollin läpi ja pallo maaliin. PoPS-78 tuli kuitenkin nopeasti tasoihin läpijuoksusta.

Ottelua oli pelattu 26 minuuttia, kun maalintekijä Jaska vapautti allekirjoittaneen upeasti läpi, joka siirsi vielä koko ottelun hienosti pelanneelle Kaasisen Ollille ja pallo varmasti maaliin. Puoliajalle sinimustien 1-2 vierasjohdossa.

Tauolla jokaisella pelaajalla oli hienoja suunnitelmia loppu pelin taktiikasta, jotka torpattiin tylysti toinen toisensa perään. Päätettiin lopulta jatkaa samalla kaavalla.

Toisen puoliajan alku oli murheellinen. Kulmapotkun jälkitilanteesta ilkeä pomppu oman pelaajan kautta maaliin ja peli 2-2. T.Horttanainen alkoi lämmetä toisen puoliajan kuluessa. 65 minuutin kohdalla mestari pyöritteli polvijärveläisten puolustusta aikansa, kunnes hänet kaadettiin. Päivän selvä pilkku ja pallo vasempaan alakulmaan. Pian johtomaalin jälkeen Horttanaisella ja Jaska Muqollilla vielä paikat lisämaaleihin, mutta ei vain mennyt sisään. Loppu pelistä menikin FC Pogostan osalta puolustamiseen ja pystyssä pysymiseen. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että kotijoukkue käytti miesylivoimaansa käsittämättömän huonosti hyväkseen. Tyylikkäästi viheltäneen Ilpo Simosen pilli soi lopulta ja Pogostalle 2-3 vierasvoitto.

Kun voitetaan kahdeksalla kenttäpelaajalla ja yhdellä loistavalla maalivahdilla on selvää, että jokainen kaveri ansaitsee pelistä valtavan plussan ja kiitokset allekirjoittaneelta. Yksi nostettakoon kuitenkin parhaaksi ja hän oli aurinkoisena kevätpäivänä Tapio ”51” Ikonen. Loistavaa katkomista, puolustamista yksin jopa kolmea vastaan, sekä harvan puolustuksen tyylikästä johtamista.

Pelit jatkuu sunnuntaina 26.5 Joensuussa jo kello 12.30!
 
25.3.2013 Sivun alkuun
HUIKEA MATKA LÄPI KARSINTOJEN – Raportit peleistä
1.Peli VehVe – Pogosta

Korvaako laatu määrän?
Eipä olleet alkuasetelmat kovinkaan herkulliset, kun Pogostan sinimustat urhot lähtivät haastamaan VehVeä 2.divarin karsintojen ensimmäisessä osaottelussa. Mukaan Kallaveden koululla pelattuun otteluun oli saatu haalittua, hankittua ja raavittua kaikkiaan 8 kenttämestarin erikoista ja 2 paljon vartijaa. Vastustajalla oli siis kolmen kentän voimin hienoinen etulyöntiasema, mutta tästä ei kuitenkaan lannistuttu, vaan lähdettiin taistelemaan jokaisella lihassolulla.

Ottelu oli alusta asti vaiherikasta metelöintiä ja Pogon osalta tiukkaa puolustuspelaamista. Omaa pelikirjaa luettiin kuin Raamattua ja lopputulos oli kaikille yllätys. Perjantai-illan Savon vierailusta tuli nimittäin ryöstöretki, joka yllätti niin allekirjoittaneen kuin varmasti myös VehVen miehistön. Lopputulos 6-10 ja Pogostalle ensimmäinen kiinnitys 2. divaripaikkaan. Nyt sanon kyllä Jee ja vielä kahdesti Jee Jee!

Ottelussa esiintyivät edukseen kaikki joukkueen soturit sekä maalivahti Aleksi ”Angry” Lintu. Joukkue puolusti tiiviisti viisikkona ja tehot olivat toissijaisia. Tosin Anssi ”punainen kortti” Hiltunen keräsi kakusta niin kermat kuin karkitkin viimeistelemällä huimat 6 maalia. Anssille hyvää taustatukea antoi Olli Kaasinen tehoilla 1+3.

Ilomantsissa lauantaina 23.3.2013 klo 14 pelattavassa toisessa osaottelussa onkin sitten mahdollisuus naulata arkku kiinni ja upottaa se Ilomantsinjärveen. Tervetuloa silloin kaikki kynnelle kykenevät kannustamaan Pogon pojat toiseen voittoon! Jee!

2.Peli Pogosta – VehVe

PURISTINKO LIIKAA?
Ennakkoasetelmat lauantai-iltapäivän säbätuhinoihin Ilomantsin liikuntakeitaalla oli merkillisen hyvät. Roosteriin oli saatu kaivettua niin vanhat kuin uudetkin viidakon tähtöset. Kentällä vilistäviä miehiä ja miehen alkuja oli kokonaisuudessaan 11 kpl ja maalivahtejakin kaksin kappalein. Vielä kun valmennustroikan muodostivat kovat luut; Kyy, Tapi ja Jartsa, niin hymyyn kääntyi väkisinkin allekirjoittaneen suu.

Yksittäiset ottelut ovat turnausmuotoisiin sählykapinoihin verrattuna aivan oma tarinansa. Tehokas ja pitempi peliaika erätaukoineen ja kahvioineen tuovat miellyttävän mausteen urheilutapahtumaan. Oli ilo huomata, kuinka sankoin joukoin paikalliset ”lissut ja markut” olivat löytäneet tiensä lehtereille. Kiitos, kun tulitte paikalle! :)

Päivän vastustaja VehVe näytti ottelua edeltävissä lämmittelyissä juurikin niin ärsytetyltä ja voitontahtoiselta kuin nettiennakoista pystyi aistimaan. Liukkaat jalat ja kädet näyttivät olevan yhdellä jos toisella turisijalla. Tämän ei kuitenkaan annettu omaan tekemiseen vaikuttaa, vaan lähdettiin nöyrästi puskemaan reikää pilvimuuriin – josko se valo sieltä välähtäisi?

Ensimmäinen erä oli vauhdikasta, joskin tunnustelevaa pallon lainailua. Ensimmäisessä osaottelussa Pogon valtiksi noussut tiiviimpääkin tiiviimpi noppavitonen aukaistiin hiukan aktiivisemmaksi jalkojen nosteluksi. Tämä toimi hetken verran hyvin ja ylivoimalla päästiin ottelussa 1-0 johtoon Harry Pesosen toimiessa taivaanrannan maalarina. Vastustajan kuitti tuli kuitenkin vajaa minuutti myöhemmin ja näihin 1-1 lukemiin ensimmäinen erä myös päättyi.

Toisessa erässä Pogon pelistä näytti katoavan rentous, valmentajilta fläppitaulu ja orkesterista kapellimestari. Liekö mahtavasti kannustanut kotiyleisö sekoittanut juuri sen aavistuksen verran poikien tukkaa, että tikusta alettiin puristaa karvan verran liikaa? Noh, mene ja tiedä, lopputulos oli kuitenkin se, että pilviverhoon ei saatu hakattua reikiä ja vastustajan soppaan heittämät saunavedet tuntuivat Pogo-leirissä lähestulkoon rankkasateelta. Toisen erän saldona oli 2 päästettyä maalia ja tilanne erätauolle siirryttäessä 1-3 VehVelle.

Kolmanteen erään Mendin ravintolassa lähes vakiovieraana esiintyvä kantrilaulaja Syyskuun Kyy muokkasi roosteria entisestään ja palloa lähdettiin kahmimaan omiin lapoihin päätyseinästä saakka. Tämä toimi alkuun ihan hyvin ja muutamia riistoja saatiinkin aikaan. Valitettavasti palkintopallille asti se ei tänään kuitenkaan riittänyt ja läpi ottelun vahvasti esiintynyt Vehmersalmelaisten nuorten aikuisten lauma naputti loput 3 naulaa Pogon arkkuun ja vei näin ottelun voiton lukemin 1-6 (1-1, 0-2, 0-3).

Tänään yksinkertaisesti parempi joukkue voitti. Pogo ei pystynyt noudattamaan taktiikkaansa niin hyvin kuin ensimmäisessä osaottelussa ja kasvoilta puuttui ilo ja silmäkulmasta se kuuluisa pilke. Joukkueena haastettiin ja joukkueena kaaduttiin.

Kokonaisuutena päivästä jäi kuitenkin positiivinen maku. Oli hienoa olla järjestämässä Ilomantsissa tällaista harvinaista ja tietyllä tapaa kihelmöivää urheilutapahtumaa kera mahtavien kamujen sekä katsomossa riehakkaasti kannustaneiden ihmisten. Ja ehkä meidän jokaisen on näin tappionkin hetkellä hyvä muistaa, että tämä on vain urheilua joka antaa elämään suolaa ja sisältöä. Ilman tällaisia kaverillisia kokemuksia, olisimme paljon köyhempiä. Kiitos kaikille!

Taistelu jatkuu huomenna Kallaveden koululla, Kuopiossa klo 19.45, jolloin ottelusarja myös ratkeaa. Tervetuloa mukaan!

3.Peli VehVe – Pogosta

NAURUNPAIKKA! VOITONTANSSIA! JUHLAA! ILONPISAROITA!
Susirajan bluesorkesteri pakkasi ämyrit autoon ja suuntasi nousukarsintojen kolmanteen osaotteluun hämyiseen Savoon. Alusta asti tarkoituksena oli vain kiusata isompaa, nauraa omille mokille sekä nauttia ilon pisaroista. Tässä onnistuttiin kutakuinkin täydellisesti, sillä ottelussa toteutui koko näytelmällisen draaman kaari – oli mielenkiintoinen alku, jännittävät juonen käänteet ja dramaattinen loppu kyyneleineen. Mikä parasta, rajan pinnasta ponnistanut piskuinen Pogosta nautti, nauroi ja lauloi VehVen suohon. Ottelun loppulukemat 5-6 (1-1, 2-4, 2-0 ja 0-1) Pogolle ja nousu 2. divariin on tosiasia.

Jos eilen kotipelissä puristettiin omasta ja kaverin tikusta vähän liian kovaa, niin tänään se kaikki oli poissa. Rentous, nauru ja helpottava paskanjauhanta täyttivät tasaisesti Pogon pukukopin alusta lähtien. Angry Birds Aleksin sanat toisella erätauolla kertovat kaiken oleellisen ilmapiirin vakavuudesta ”Ei männä jatkoajalle, hävitään vaikka lopussa tahallaan...” Tänään pidettiin hauskaa porukassa ja nautittiin tekemisestä joka solulla. Pelattiin joukkueena isolla J:llä (Jobi). Toisesta erästä asti miesvartioinnissa olleet Anssi ”Tornado” Hiltunen ja Harry ”Houdini” Kakkonen keräsivät suurimmat mansikat kakun päältä Harrin tehdessä tehot 3+0, viimeistellen muun muassa ylivoimalla voittomaalin, ja Anssin 2+1. Loistavaa tulitukea edellä mainituille antoi mies & kitara Harri Pesonen tehoin 0+3. Angry Birds Aleksi keräsi maalilla loistavat ”0+2” tehot ja joulupukin lahjasäkillisen verran gamesavereita!

Ottelun teemana oli tänään ”ripulipalloa maalille ja puolustuksen kautta vastustajan vaihtoaitioon”. Se toimi mallikkaasti ja joka ukolla on nyt jalat mustelmilla. Tärkeintä oli voitto, ja se tuli rehellisesti – ilman tuomarien apua. Kiitos kaikille mukana olleille sekä Simolle ja Pekille, jotka olitte hengessä mukana työmaalla. Kiitos tästä kaudesta, tää oli meijän juttu! Pelattiin, nautittiin ja naurettiin! Nyt saa huutaa ja juhlia! JEE JEE POGO!

Kiitos jätkät!
 
15.1.2013 Sivun alkuun
ODOTTAMATON MATKA
Tämä ei ole tarina veljeksistä eikä tämä ei ole tarina hauskoista kaveruksista, rakkaudesta tai nuoruudesta. Sen sijaan tämä on inhimillinen (hiusten) kasvutarina joukkueesta ja ystävyydestä yli kulttuurien sekä kasvonpiirteiden. Ensin meitä oli yksi, sitten tuli toinen ja lopulta meitä tuijotti samassa kopissa 7 sänkitukkaa. Harri halusi erottua joukosta (kuten aina) ja hän teki vaikean valinnan kasvattamalla pitkät hiukset. Meillä kaikilla oli kuitenkin yksi yhteinen päämäärä – muita suurempi halu pelata ja voittaa sählyotteluita. Vannoimme valan ja liityimme tuohon pelättyyn joukkoon – FC Pogostaan.
Nyt tällä joukolla oli edessään taas yksi odottamaton matka. Ensin täytyi päästä Iisalmeen ehjänä läpi lukuisten mutkien ja talvisen pimeyden. Sen jälkeen täytyisi kohdata kaksi vihollista, taistella epäinhimillisen suuria tuulimyllyjä vastaan ja illan tullen palata sitä samaa mutkaista tietä pitkin pimeään, mutta lämpimään pirttiin. Jokainen meistä oli kuitenkin valmis tälle matkalle ja tieto siitä, ettemme ole yksin, sai haarniskamme hohtamaan. Säbätikut ja kiiltävät maskit ojossa lähdimme kilvoittelemaan 4 jaossa olevasta sarjapisteestä.

Ensimmäisellä vuorella meitä oli vastassa ilkeiden agenttien lauma, jotka vimmatusti yrittivät repiä, raastaa ja kokeilla meidän kestävyyttämme. Onneksi olimme nauttineet Tuusniemen Teboililla kupilliset taikajuomaa ja meitä ei ollut mahdollista yllättää. Omaa pesäkoloa vartioimaan asetimme lähestulkoon myyttiseen maineeseen nousseen Möhkön hiihtolegendan Martti Suosalon serkun kolmanneksi parhaan kaverin Simo Malvelan. Simon lisäksi juoksutimme taistoon 9 ruohonjuuritason rikkakasvia, joista kermana kakun päällä oli ehdottomasti kaikkien janoisten sankari Harri ”sähkö” Pesonen. Alusta asti soturiemme silmistä oli nähtävissä halu, voitto ja kadotetun nuoruuden kaipaus. Vastustaja luuli meitä viimeisiksi pirkkalaisiksi, vaikka ainoastaan Ruokolaisen Tero oli tullut mukaan Tampereelta (ja hänkin vain valmentajaksi).

Taisto aloitettiin isännän elkein ja viuhkassa oli kotiutusta varten koko ajan merkki päällä. Ensimmäisen kerran kaloja verkosta ruvettiin kiskomaan turnajaisten 63,5 tuumaisen ledinnäytön vilkuttaessa aikaa 10.44. Innokkaimpana kalan perkaajana kunnostautui ex-metsäkoneen kuljettaja Olav Kaasinen, Pesosen Harrin roikkuessa haavi kädessä vieressä. Sen verran villiltä poikien touhu näytti, että hetkeä myöhemmin (ajassa 22.30) Kakkosen erilainen Harri halusi kokeilla samaa. Nyt haavia piteli veden pinnalla vasta toisissa turnajaisissaan ollut Anssi ”koiravaljakkopulkka” Hiltunen. Ajassa 24.05 vastustaja sai tehtyä pienen viillon haarniskamme läpi ja näin kolmanteen ajolähtöön suunnatessa tilanne oli 1-3.

Päivä alkoi olla puolessa, nuotiolla näytti olevan sopiva hiillos ja sotureillamme oli suunnaton nälkä. Jatkoimme ajojahtia ja ajassa 30.44 Harri Pesonen oli kaivelemassa kaloja verkosta, Lehdon Karin pitäessä tällä kertaa kiinni haavista. Yksi kerta ei kuitenkaan Harrille riittänyt vaan hän halusi kokeilla samaa hupia vielä toistamiseen, Olavin ollessa nyt haavin varressa. Vahvasti olimme siis tuhonneet ensimmäiset tuulimyllyt ja karistaneet kantapohjistamme alustasta tarttuneet vihreät mönjät. Yök! Tuohitorven soidessa 45 minuutin kohdalla tulitauon merkiksi komeili haarniskassamme 4 rastia, kun vastustajalla niitä oli ainoastaan 1. Kiitos tästä.

Ensimmäisen koettelemuksen tärkeintä ja arvokkainta antia oli yhtenäinen ja innovatiivinen hyökkäyspeli, alapään keisarin Simo Malvelan huippuunsa viritetty keho sekä muutamat mahtavat torjunnat, jotka pitivät meidät pinnalla. Puolustuspäässä oltiin ajoittain täysin hukassa ja paniikkinappula oli kiinnitetty teipillä pohjaan, varsinkin ottelun loppupuolella. Tällä kertaa tilanteista selvittiin kuitenkin kunnialla ja saatiin ansaitut 2 sarjapistettä.

Kilpeään kiillottivat: Harri Pesonen 2+1, Olav Kaasinen 1+1, Harri Kakkonen 1+0, Anssi Hiltunen ja Kari Lehto 0+1. Maalivahti Simo palkittiin mahtavista torjunnoista ”Isi – Simo” tekstillä varustetulla t-paidalla.


Ensimmäisen vuoren ylitettyämme ja kaksi pimeyden laaksoa ohitettuamme vastaamme asteli Kyöpelivuoren pelätty haltija, Dobrahuja Jukka Palmu rintaan tatuoituna. Alusta asti ilmassa oli kunnioitusta, pelottomia ajatuksia ja 16-vuotiaan teinipojan näyttämisen halua. Tyylikkään pukeutumisen viimeinen silaus oli entisen neuvostotasavaltalaisen 10-ottelun monilahjakkuuden Aleksej Lintusen asettaminen paikalliseksi kylähulluksi. Tämä toimi kuin vanha valtion rautateiden wc parhaimmillaan ja kyöpelivuoren isot tyylimyllyt natisivat liitoksistaan. Ensimmäisenä Anssi Hiltunen ohjasi liinakkomme avannon viereen ja alkoi noukkia kaloja. Kakkosen Harri varmisti selustan ja keräsi naisten katseet. Olimme niskan päällä ja lisää onnistumisen elämyksiä seurasi ajassa 5.28 Pesosen Harrin narratessa tuulimyllyjä. Kaasisen Olli jakoi kaikille halukkaille tusseja nimmareita varten. Vaivalloinen kavennus syntyi Juhani Tuomaisen lavasta ajassa 12.56.

Toiselle kierrokselle hyppyrin nokalla valmistautuessa valotaulu ja kaikki sen 129574 led-valoa näyttivät tilanteeksi 2-1 ja olimme yhtä hymyä. Manuaalisesta lääkärin laukustamme löytyi vielä pari pykälää ja päätimme käyttää niistä toisen. Lisäsimme liinakkoomme vauhtia ja kalisutimme keppejämme entistä vahvemmin. Tämän seurauksena yksi kepeistä katkesi ja siitä seurasi rangaistus, 10 minuuttia riemukasta ajoa 8 soturilla. Oma Gandalfimme Tero Ruokolainen hoiti homma kuitenkin kotia ja iskuilta vältyttiin. Ajassa 28.38 erilainen Harri Kakkonen sivalsi miekalla vahvan viillon tuulimyllyn kulmaan ja yksi niistä sortui. Sokkelia oli potkimassa myös isompi Harri.

Kolmatta volttilähtöä varten laitettiin taas yksi isompi pykälä laatikkoon. Pelätty Dobrahuja oli varsin hajuton, mauton ja aseeton – vaikka Tuomaisen Juhani rankkari-iskusta kavennuksen tekikin. Turnajaisten lähestyessä loppua saimme järjestettyä maalillamme vielä melkoiset tivolit ja hopeatarjotintakin penkiltä vilauteltiin ennen kuin summeri soi ja sata salamaa alkoi sykkiä. Syvä huokaus ja 2 sarjapistettä liinakkomme vetämän reen kyytiin lukemin 3-2.

Kokonaisuutena toinen ottelu oli varsin ehjä ja viihdyttävä suoritus. Kukin soturi ansaitsi paikkansa rivissä. Pelivälinettä maltettiin liikuttaa alakerrassa rauhassa, jonka jälkeen se sivallettiin fiksuilla oivalluksissa ylös ehtineille onnenonkijoille. Vastustajan tulittaessa rintalihaksia tai -lastaa laitettiin eteen ja uhrauduttiin. Voiton takuumiehiä olivat kaikki yksin ja jokainen yhdessä.
Eniten kolhuja ottivat: Harri Kakkonen ja Harri Pesonen 1+1, Anssi Hiltunen 1+0 ja Olav Kaasinen 0+1. Maalilla Leo Tolstoin vanhempi 14. serkku Aleksi Lintu keräsi top 5 torjuntoja sylillisen ja läpiheittoja ainakin 3.
Sarjan keskikasti tiivistyi tämän turnauksen myötä entisestään ja tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia seikkailuja. Seuraavat pelit ovat edessä tammikuun lopussa Varkaudessa, jolloin vastaan asettuvat FBI II ja SB Jaws. Jäämme innolla odottamaan, mitä on luvassa silloin.
Nimim. matkalla pitkäniemeen
 
31.12.2012 Sivun alkuun
HOBITTI – IISALMEEN JA TAKAISIN
”Kiva pelata tällaisia kääpiöitä vastaan”, totesi osuvasti eräs vastustaja taklatessaan Timoskaisen Jarkon laidan yli 3. divisioonan laitakahinoissa Iisalmen liikuntahallissa lauantaina 15. joulukuuta. Kääpiöitä tai ei, mutta kyllä suurin osa Pogostan pelureista olisi tahtonut kaivautua luoliin ja maan alle lauantain ensimmäisen ottelun jälkeen. Sen verran luokaton oli poikien esitys Joensuulaista Spartakkia vastaan. Toiseen peliin varkautelaista VarTaa vastaan saatiin onneksi tehtyä hieno ryhtiliike ja näin Iisalmesta kotiin lähdettäessä reppuun tungettiin 1 ansaittu sarjapiste.

Lauantaina käytiin viimeinen sarjataisto ennen jouluun hiljentymistä. Samalla sarjassa päästiin kurkottamaan puolen välin krouviin ja sen yli. Tarkoituksena oli lähteä hakemaan askelmerkkejä kevään kierroksille ja hyvää mieltä jouluksi. Ilomantsista ja Joensuusta startanneiden karavaanien pelihalut sekä ajatus olivat kuitenkin jääneet kahden lyhyen varikkopysähdyksen myötä matkan varrelle ja ensimmäisessä pelissä oltiin täysin unessa ja sekaisin. En ihan äsken ole nähnyt näin sekaisin ollutta Pogostan soturilaumaa, mutta tulipahan sekin päivä nyt todistettua. Iso, vihreä ja nihkeä mattoalusta aiheutti parkettien partaveitsenä (tunnetuin liikesarja: Syyskuun kyy) tunnetulle Pogolle suuria ongelmia alusta alkaen. Laukaukset muistuttivat niitä kuuluisia lehmän henkäyksiä ja juoksuksi kutsuttu liikehdintä oli muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vain märkä päiväuni. Tyydyttiin jäämään vastustajan vauhtiin mukaan ja köröteltiinkin siinä kahden erän verran. Tämän jälkeen havahduttiin siihen, että kaveri vie pisteet mukanaan, jos ei tehdä jotain.

Kolmanteen erään lähtiessä tehtiin pieniä muutoksia ketjuihin ja yksinkertaistettiin peli-ideaa. Tuloksena oli 2 tehtyä maalia, Hiltus Teron viimeistellessä ensimmäisen ja Pesos Hartsan survoessa toisen. Tämä oli kuitenkin laiha lohtu, sillä tähän mennessä kaveri oli tehnyt 4 kihausta (tosin yhden teki Timoskaisen Jarkko jalallaan) ja loppulukemat kirjattiin Spartakille 4-2 (0-0, 2-0, 2-2).

Pelistä ei ole oikein mitään muuta kerrottavaa. Hunajapurkille kättään yrittivät tyrkkiä Tero Hiltunen ja Harri Pesonen tehoilla 1+0 sekä Tero Ruokolainen ja Jarkko Timoskainen tehoilla 0+1. Hävittiin selkeästi omaa huonouttamme ja se jos mikä saa seuraavat fiilikset pintaan. http://www.bookplus.fi/kirjat/atpo/eniten_vituttaa_kaikki-4222759

”Nyt kun kerrankin on tultu Iisalmeen saakka, vietetään siellä sitten koko päivä” kuului yhden jos toisen ukon suusta. Pelien välissä oli nimittäin aikaa ruhtinaalliset 3 tuntia ja Iisalmi ei tunnetusti ole se maailman suurin metropoli. Noh, tästä ei lannistuttu vaan lähdettiin etsimään lounaspaikkaa ensin paikallisesti Citymarketista ja toiseksi Prismasta. Molemmista puljuista napsahti luut käteen ja loppujen lopuksi löysimme itsemme keskustasta kultaisten kaarien alta. Ilmaa ja tyhjiä hiilareita saatiin lautaselle ja mielikuvaharjoitusten myötä suunnattiin toiseen vääntöön - wc:n kautta luonnollisesti. Toiseen peliin lähdettiin kokonaan uusilla ketjuilla, kun tähän saakka erossa pidetyt kääpiöveljekset Tero&Turo päätettiin istuttaa samaan viisikkoon ja Kaasisen Olavin uusi, ruskealla ”tahnalla” värjätty maila löysi paikkansa Pesosen Harrin ruokintapöydältä. Lisäksi alakerran hobittiserkukset Jobi&Jarmo erotettiin myös. Jobi sai toisessa pelissä pidellä kiinni Lehdon Karman mailasta.

Vastassa toisessa pelissä oli sarjakakkosena vankasti keikkuva VarTa varkaudesta. Joukkue tippui viime kauden päätteeksi II-divarista ja kuuluu tältä pohjalta sarjan suosikkeihin. Joukkue tiedettiin hyvin liikkuvaksi ja tähän lähdettiin vastaamaan aamun rämpimisen jälkeen iloisella ja energisellä juoksukoneistolla. Ilo elää Ilomantsissa, niinhän sitä sanotaan. Meidän reipas puoliaktiivinen karvaus toimi alusta asti kuin se kuuluisa junan vessa ja vastustaja oli hiukan aseeton, vaikka palloa näennäisesti hallitsikin. Joukkuepelaamisessa oli tapahtunut valtava ryhtiliike - laukauksia peitettiin tunnollisesti ja hyökkäyspäässä älyttiin lainata palloa myös kaverille. Tämän lisäksi omassa päässä Simo M. hoiti hopeatarjottimella tulleet tilanteet isännän viileydellä. 1-0 johtoon siirryttiin pelikellon näyttäessä 4.31, kun Pesosen Harri tarjoili Ruokolaisen Terolle maalin eteen namupaikan ylivoiman jälkitilanteesta. Hiukan ennen kympin täyttymistä vastustaja tuli kuitenkin tasoihin kierteisen kaukolaukauksen turvin ja näin erätauolle siirryttiin 1-1 lukemissa.

Toinen ja kolmas erä olivat kokonaisuudessaan tasaista, rehtiä ja vauhdikasta vääntämistä. Hyvin pillin varressa esiintynyt tuomarikaksikko vihelsi pari jäähyä molemmille roostereille, mutta kummankin joukkueen alivoima oli tänään terästä. Paikkoja oli sekä YV:llä että tasakentällisin, mutta ratkaisupaikoissa viimeinen terävyys puuttui ja summerin soidessa 45 minuutin kohdalla tulostaululla kiiluivat salibandylle hyvin epätyypilliset 1-1 lukemat ja pisteet jaettiin tasan molempien joululahjasäkkeihin.
Hunajapurkissa sormiaan liottivat: Tero Ruokolainen 1+0 ja Harri Pesonen 0+1. Maalivahti Simolle Marjahaan Absilta palkinnoksi rapeaa pekonia ja riikinkukon pyrstösulka hattuun.

Mitä jäi käteen: Päällimmäisenä mieleen jäi 1 ansaittu taistelupiste, toki 2 pistettä olisi myös ollut otettavissa. Joukkueen ryhtiliike ja tason nosto toiseen peliin oli myös ihailtavaa. Pelattiin viisikkoina tiivistä ja liikkuvaa salibandya, vaikka välillä jouduttiinkin kyykkimään. Eniten harmittaa ensimmäisen pelin konttaaminen. Täytyy myöntää, että Spartak esitti kauden tähän asti ehjintä ja yhtenäisintä peliä, mutta kyllä meidän joukkueen normaalilla pelillä olisi pitänyt se hoidella mennen tullen. Taikureita porukassa ei ole kuin Nylanderin Miken pikkuveli ja hänkin istui lauantaina koko pelin viltissä. Noh, välillä tällaisia pelejä tulee ja se on vain hyväksyttävä.

Nyt hiljennymme kukin tahollamme joulun viettoon ja suklaan syöntiin. Toki hyvin pitkäksi aikaa ei jäädä laakereille lepäämään, kun heti joulupäivänä Ilomantsin liikuntahallilla on tarjolla perinteiset kinkkusählyt klo 14 (Omatoimiset ulkolämpät alkaa klo 13.40). Jokainen, joka tuntee piston rinnassaan, on tervetullut paikalle. Pogostalaisen sydän on sinimusta.

Sarjapelien osalta kausi jatkuu puolestaan lauantaina 12. tammikuuta 2013 missäpä muualla kuin Iisalmessa ja sillä vihreällä mattoalustalla. Sitä odotellessa!

Hyvää ja rauhallista joulua sekä reikäpallon täyteistä vuotta 2013!
 
9.11.2012 Sivun alkuun
TALEBAANEJA SEKÄ HAUENLEUKOJA – kansanmusiikkia kaikilla mausteilla
Tapahtuma: Sählypallon riemujuhlaa, hikeä ja ilon pirstaleita
Tapahtuma-aika: Sunnuntai 4.11.2012 klo 11 ja klo 14
Tapahtumapaikka: Urheilukeskus Studentia, Savon sydän

Mystinen marraskuu ja sateinen sunnuntai täyttyivät Kuopion Studentialla urheilujuhlasta, ilon elämyksistä ja tappion suloisesta katkeruudesta nauttien. Edessä oli III-divisioonan järjestyksessään kolmannet kainaloihin tunkevat hikikarpalot (tuliko Terolle edes hiki? kysyi tosin vihainen lintu kopissa ensimmäisen pelin jälkeen). Pyhäinpäivän jälkeisessä urheilujuhlassa vastaan asettuivat kaksi täysin erilaista joukkuetta. Ensimmäisessä pelissä Pogostalaisten yli yritti rynniä Kontiolahtelaisen suurseuran LeBa’96:n II-joukkue ja toisessa täysin tuntematon SB JAWS (kuulemma kantrimusiikkia fanittava kansantanssiryhmä Vieremältä?). Viime hetken äkilliset kuumetapaukset ja torstaista sunnuntaihin kestävän yhden yön poissaolot kuitattua miehet saatiin kerättyä kasaan ja istutettua pukukopin viileään ilmanalaan. Kaiken kaikkiaan meitä oli paikalla 10 eri tuoksuilla (ruusut ja terälehdet) varustettua talenttia sekä 2 maailmanluokan kirstun vartijaa. Ketjut heijastettiin Hiltusen Teron valokynästä ja puuterirasian peilistä valkokankaalle seuraavasti:

1. Ketju: Kaasinen-Ruokolainen-Kontturi, pakkeinaan Eronen-Timoskainen
2. Ketju: Pesonen-Hiltunen-Haemaelainen, pakkeinaan K. Lehto-Ikonen

Klo löi jo 11, lapset herätkää! Ensimmäisen laitakahinan vastustaja (taLeBan) näytti kokeneen viime kauden jälkimainingeissa rajulla kädellä tehdyn nuorennusleikkauksen, porukan keski-iän pyöriessä tuolla 17,4 ikävuoden tietämillä. Movemberista ei heillä siis ollut puhettakaan. Pogostalaisille tuttuja kasvoja joukkueesta löytyi yksi, kun kesällä Sissosen veljessarjan nuorin vesa (ei Kontturi) Jonas loikkasi aidan toisella puolelle vihreämmästä nurmikosta nauttimaan (leikkaamaan sitä). Jonas ansaitsi tämän päivän esityksillään juurikin tämän verran palstatilaa.

Kapteenimme Olli ”köyhän miehen Jack Sparrow” Kaasinen painotti ennen peliä Rääkkyläläisellä röyhkeydellään oman aktiivisen pelitapamme merkitystä ja kuulan mahtipontista liikettä. Tästä liikuttuneena (kovana metsämiehenä tunnettu) Ikosen Tomi alkoi kaivella kassistaan haulikkoa, mutta kaikkien onneksi se oli kuitenkin jäänyt kotiin ja Tomi tyytyi vain tuijottamaan Lehdon Karin pyssyä. Karin vieressä oli turvallista pelata. Alusta lähtien tämän (tuhkimo)tarinan juoni oli selvillä. Me valitsimme tanssittavat kappaleet ja vastustaja tyytyisi parketilla vietäväksi. Ensimmäinen erä oli meidän näytöstä – miehet olivat aktiivisia, kuula liikkui näyttävästi ja vihainen lintu lämmitteli maalilla lainahöyhenillä itseään. Laadukkaita maalipaikkoja saatiin luotua liukuhihnalta. Erityisesti taisteluvaunumme taka-akseli Pesonen-Hiltunen oli pelipäällä nakutellen useamman näyttävän kihauksen. ”Kovasta kosketuksesta” tunnettu yhden miehen keikkasetti Pesonen kunnostautui tällä kertaa syöttäjänä ja Hiltusen Tero taivaanrannan maalarina. Kun vielä keikkabussiin otettiin konnarin paikalle Hämäläisen Pekan tasoinen raspikurkku, oli kattaus mielestäni aika valmis.

Toisessa erässä myös vaunumme etupää, kuljettaja ja kartturi (Kaasinen&Ruokolainen) alkoi hiljalleen löytää yhteisiä säveliä järjestäen yleisölle pari nättiä balladia. Ketjun kolmas lenkki, Wesa ”Keijon ja Arjan poika” Kontturi kasasi sähkömiehen teipillään kokonaisuuden mallikkaasti. Ja hyvässä sopassahan on aina lopputwisti, ja tällä kertaa siitä vastasivat herkut serkut Joona ja Jarkko. Ensimmäinen heistä taisteli läpi harmaan kiven ja jälkimmäinen napautti Fonzie-tukallaan 3 napakkaa täysosumaa. Melko hyvä menu oli siis tarjolla.

Lajin ja sarjatason luonteeseen kuuluen ote kuitenkin herpaantui hiukan (hiekkaranta Kainuussa) kolmannessa erässä ja vastustaja sai naurettavan sähläyksen päätteeksi rikottua Aleksin haaveet nollapelistä. Onneksi ilon pisaroita jäi vihaisen Linnun rintataskuun yhdestä heitetystä maalista, jota tuomarit eivät kuitenkaan suostuneet hyväksymään. Sen verran tulinen rykäisy oli, että yksikään vastustajan pelaaja ei ehtinyt näkemään palloa ennen kuin se jo heilahti vastustajan verkossa. Esiripun laskeutuessa 45 minuutin kohdalla tulostaululla komeilivat 12-1 lukemat eikä paremmasta joukkueesta ollut epäselvyyttä.

Ilolientä litkivät: Tero Hiltunen 4+1, Harri Pesonen 1+4, Jarkko Timoskainen 3+0, Olli Kaasinen 2+1, Tero Ruokolainen 0+3 jne.

Mitä jäi käteen: Iloista mieltä ja vastustaja raivattu pois tieltä. Hikeä, liikettä ja kauniita maaleja, kuka edes muistaa viikon takaisia kunnallisvaaleja. Hyökkäystä, puolustusta ja pari peittoo – vihellys, torjunta ja pari sairaan napakkaa heittoo.

Päivän toinen näytelmä ei sitten kulkenut aivan samanlaisella käsikirjoituksella. Vastassa oli sarjaa ehkä jopa hiukan yllätyksellisestikin johtava SB JAWS (kotipaikka tuntematon). Ilomantsin Kuuksenvaarasta viime viikolla löydettyjen luolamaalausten mukaan joukkueessa oli ärsyttävän hyväjalkaisia kavereita, lisäksi roosterissa näytti olevan miehiä enemmän kuin lääkäri oli määrännyt. Ennen peliä kopissa oma shamaanimme Olavi Kashmir ounasteli dialogille vauhdikasta juonta ja eipä hän tässä paljoa metsään mennyt. Alusta alkaen peli oli liikkuvaa ja viihdyttävää, molempien joukkueiden keskittyessä pelaamaan siistiä salibandya. Pelin alussa ote oli jopa hienoisesti meillä sinimustilla, vastustajan ollessa vähän ihmeissään. Laadukkaan tuomarilinjan vuoksi ottelua ei tarvinnut pelata liiemmälti jäähypenkin puolelta, vaikka muutamia pallottoman pelaajan selkään ajoja jäikin viheltämättä. Noh, tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Ensimmäinen ja toinen erä eteni tasatahtia maaleja tehden (pari kumpainenkin).

Kolmannessa erässä Hait kuitenkin puraisivat Itä-Suomen katoavaa luonnonperimää pari kertaa tuhoisin seurauksin ja siirtyivät pienelle karkumatkalle. Vielä kun kolmannen erän puolen välin tienoilla Ruokolaisen Tero taklattiin laidan yli lasarettiin, katosi Pogostan pelistä viimeinenkin idea ja uskallus. Kaivattua onnellista loppua ei yleisön pyynnöistä huolimatta saatu aikaan ja niinpä esiripun laskeutuessa lukemat tulostaululla olivat vastustajalle 3-6. Encorelle ei ollut tarvetta, liikkuvampi joukkue voitti tänään.

Kesäkeiton sekaan mausteita laittoivat: Valitettavasti tarkat tilastot jäivät Shamaanille, mutta ainakin Hiltusen Tero ja Pesosen Harri taisivat napata pari sulkaa hattuun. Simo ei tällä kertaa olisi halunnut palstatilaa, mutta kyllä hän sitä joka tapauksessa saa. Ilman Simon näyttäviä kengurunloikkia ja liimanäppejä numerot olisivat olleet aivan erilaiset. Onneksi Simolla on lyhyt tukka!

Mitä jäi käteen: Kauneus on katoavaista ja hyvä yritys ei aina riitä. Tänään oli kivaa ja nautittiin pelistä sekä sen tuomasta henkisestä ravinnosta. Jokainen mies ansaitsi omilla esityksillään paikkansa. Tappiot eivät ole ikinä mukavia, mutta ne tekevät elämästä inhimillistä. Ne kasvattavat meitä ja täytyy muistaa, että tämä on kuitenkin vain salibandya. Kiitos kaikille kanssani hikeä vuodattaneille.

Seuraava näytös: Seuraavan kerran sarjapisteistä taistellaan hampaat irvessä ja leuat verillä la 24.11.2012 Joensuussa IntersportCenterillä. Kaikki ovat silloin tervetulleita katsomaan ja kannustamaan meitä.

TeroÄr
 
8.10.2012 Sivun alkuun
Tero Ruokolainen/Vaarojen Maraton – aktiivikuntoilijan näytönpaikka
”Mut nielee maa, jos en juokse.
Tie on mun kotini ja löydän sen luokse…”

Voisin kai kiittää (syyttää) kestävyysjuoksuinnostuksestani entistä (ja myös nykyistä) joukkuetoveriani Olli ”Olaf” Kaasista. Tämän, ihmisen fysiologiasta lähes kaiken tietävän herrasmiehen, houkuttelemana osallistuin ensimmäiselle maratonilleni keväällä 2008 ja paikkana oli helteinen Tukholma. Kyseinen juoksukokemus muistutti hyvin pitkälti alakouluikäisen uimakoulua – yritin vain pysyä pinnalla. Positiivisen koettelemuksen jälkeen olin kuitenkin lyömässä kalenteriini jo seuraavaa tavoitetta, sitten seuraavaa, sitten seuraavaa ja jne. Juoksu vei minut mukanaan!
Nyt olen harrastanut työnteon, salibandyn, kuntosalin ja muun vapaa-ajan (virvokkeet ja villit naiset) ohessa kestävyysjuoksua jossain määrin tavoitteellisesti n. kahden vuoden ajan. Talvet olen pelannut säbää FC Pogostan hurmiollisessa kantriorkesterissa. Se onkin tuonut sopivaa vaihtelua junnaavaan juoksuun sekä tietysti myös useita unohtumattomia iltakekkereitä karvaisten ystävieni seurassa.
Kulunut kesä ja syksy ovat olleet juoksun saralla varsin erilaisia aiempiin vuosiin verrattuna. Olen osallistunut kaiken kaikkiaan 7:mään erikokoiseen juoksukimaraan. Näistä ehkä onnistuneimpia kokemuksia ovat olleet toukokuussa Porissa juostu Yyterimaraton (3.07.20), syyskuussa Ylöjärvellä twistailtu Hämeen Hölkkä (1.20.13) ja syyskuun lopussa Tampereella pinkaistu puolimaraton (1.20.50). Kylillä olen kuullut sanottavan, että nälkä kasvaa syödessä – ilmeisesti minulla on sitten aina nälkä!
Monille pelkkä juoksun ajattelu saa vahvan oksennusreaktion päälle – inhosta puhumattakaan. Tottakai juoksu tuntuu aluksi vaikealta, mutta tietyn kynnyksen ylitettyä se alkaa tuntua helpolta ja siihen kehittyy hyvin vahva riippuvuus. Tästä riippuvuudesta minäkin nykyisin kärsin ja nautin – täysillä! Tämän ovat huomanneet myös Tampereella sijaitsevan, urheiluvaatetukseen erikoistuneen Noname Brand Storen työntekijät. Kehotankin jokaista Tampereelle matkailevaa urheilijaa tutustumaan kyseiseen liikkeeseen – vaatteet ovat huikeita ja mikä tärkeintä, palvelu on henkilökohtaista ja todella ammattitaitoista!
Jotta urheilusta saisi mahdollisimman paljon irti, on hyvä jakaa kokemus muiden urheilusta kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Seuraavissa katkelmissa käyn hiukan läpi viimeisimmän urheilurutistuksen, Kolilla juostun Vaarojen Maratonin vaiheita.
”Juokse, niin kukaan ei sua kiinni saa.
Menojalat painaa, kun kiiruhtaa…”

Starttipistoolia odotellessa – Kuka pieksää ja kenet!
Herätyskello soi lauantaiaamuna klo 5.20 Joensuun Noljakassa. Nousen ylös sängystä kuin ammus, ja jo tässä vaiheessa tiedän olevani tänään liekeissä. Normaalit aamurutiinit (aamujumppa ja aamupala) ja sen jälkeinen matkustus kilpailupaikalle sujuu kuin elokuvissa rajavartijasiskon ohjatessa laivaa. Tunne on levoton, odottava ja energinen. Ilmoittautumisen jälkeen pukeudun kisavarustukseen, hypistelen hiilarihöyryissä juomareppuani ja laitan mp3-soittimen valmiiksi. Tämän jälkeen pompin lähtöalueelle tekemään alkuverkkaa. Juuri ennen lähtöä myös aurinko alkaa pilkistää pilven raosta – ilmassa on urheilujuhlan tuntua. Starttiviivalla muistan erään villin ja viekkaan tytön ohjeet – luo vihainen katse vastustajiin ja totea itsellesi ”mie pieksän ne kaikki!” Klo 9 paikallista aikaa läpsähtää starttipistooli ja säntään luottavaisin mielin kärkijoukon mukana matkaan.
1-5 km – Olen Eskimo!
Kuluva viikko oli treenien osalta pääasiallisesti kevyttä hölkkää ja lepoa. Tiistaiaamuna suoritetulla tyhjennystreenillä ja sitä seuranneella kahden päivän hiilihydraattitankkauksella pyrin varmistamaan hyvän energiatason lauantain kissanristijäisiin. Ensimmäisten kilometrien aikana huomaan onnistuneeni tässä mallikkaasti ja olo on kuin eskimolla iglussa. Olen täynnä, jalat tuntuvat raskailta ja hiilarit tihkuu korvista. Ensimmäiset pari kilometriä taiteillaan aluksi poluilla ja noin 3 km:n kohdalla siirrytään tielle. Tässä vaiheessa huomaan, etten ole kisan ainoa ilomantsilaislähtöinen ajokoira. Vahvana ja kokeneena hiihtäjänä tunnettu Mäkisen Antti kirii rinnalle ja valittelee minun tavoin täyttä oloaan. Jatkamme matkaa yhteistuumin rentoa noin 4.25 min/km vauhtia edeten.
6-10 km – Hiihtäjä-ässän reppuselässä
Reilun 6 km:n juoksun jälkeen siirrymme tieltä takaisin polulle ja Herajärven kierroksen retkeilyreitille. Tässä vaiheessa vauhti luonnollisesti hidastuu. Juoksu tuntuu edelleen raskaalta sekä sokeriselta. Tässä vaiheessa teenkin järkevän päätöksen pysyä Antin peesissä ja reppuselässä, koska vauhti tuntuu enemmän kuin sopivalta. Noin 50 metrin päässä edellämme taivaltaa 5 sankarin nippu, joka pitää reipasta vauhtia yllä ja yrittää kovasti karata ulottumattomiimme. Aiemman kokemuksen turvin tiedän, että tässä vaiheessa ei ole mitään järkeä lähteä hötkyilemään. Edelläni läpsyttelevä Antti toteaa minulle ”Kiviniemen jälkeen ehtii hyvin kiristämään” ja olen siitä aivan samaa mieltä. Tässä vaiheessa vauhti on rennon letkeää (n. 5.45min/km).
11-15 km – Täähän alkaa tuntua jo aika helpolta
Noin 10 km:n tie- ja polkujuoksun jälkeen kroppa alkaa hiljalleen aueta, jalka tuntuu kevyeltä ja eskimo-olo on enää kaunis muisto vain. Nopean kelloon vilkaisun jälkeen vedän naamariin ensimmäisen puolikkaan toisesta mukanani olleesta energiapatukasta. Palan painikkeeksi otan letkusta kevyen huikan suolalla terästettyä urkkajuomaa ja totean fiiliksen olevan hyvä. Tässä vaiheessa teen tärkeän huomion – edessä steppaavat kaiffarit eivät ole päässeet karkuun. Takaa sen sijaan ilmestyy mukaan remmiin yksi Tomi, nimittäin Katajan Pyylampi.
16-20 km – Mennään me laivaston miehet paatilla vaan!
Lakkalan ja Kiviniemen välinen pätkä on ennakkotietojen mukaan erittäin kosteassa kunnossa. Ensimmäiset kunnon lammikot pyrin vielä kiertämään, mutta siinä vaiheessa kun Inovin suunnistuskengät uppoavat savea muistuttavaan liejuun kokonaan, päätän luopua siitä ideasta. Nyt tossut ovat likaiset, mutta lopputuloksen kanssa sillä ei ole mitään merkitystä, koska ulkonäköpisteitä ei heruisi muutenkaan. Reilun 17 km:n kohdalla saavumme Kiviniemeen vesistön ylitykseen. Yksinäisenä etuvasemmalla nököttävä vetolossi ei saa kolmen miehen koplassamme yhtään kannatusta ja turvaudumme järjestäjän tarjoamaan venekyytiin. Soutuveneessä, laineiden liplatellessa on aikaa nauttia pari kourallista suolapähkinä-rusinasekoitusta. Nam! Venekyydistä päästyämme, kureliivit riisuttuamme ja pari askelta otettuamme, saavumme Kiviniemen vesipisteelle. Kouraisen mukaani pienen mukillisen lähdevettä ja suuntaan seuraavalle tiepätkälle. Edessämme näkyy edelleen alkumatkalta tuttu 4:n kaiffarin joukko (yksi heistä unohti itsensä vesipisteelle) sekä muutama retkisarjalainen (jotka starttasivat matkaan aamulla klo 7). Reilun kilometrin jälkeen siirrymme tieltä polulle ja edessä on kevyt Kolinvaaran nousu.
20-28 km – Tero Vaara, Tero Vaara!
Kolinvaaralle nousu ja sen jälkeinen lasku Heraniemen tielle sujuu kuin itsestään. Ei oikeastaan tunnu vielä missään, totean hiljaa itselleni. Samalla mietin, että vuosi sitten yksinään näillä kilometreillä taivaltaessa alkoi jaloissa jo pikkuisen tuntua. Nyt oltiin liikenteessä hyväjalkaisella porukalla ja puolimatkan (21,5km) krouvi saavutettiin aikataulun mukaisesti n. 1 tunnin 50 minuutin kohdalla. Takataskussa hyvässä tallessa pidetyn kartan mukaan nyt alkaisi reitin kovin pätkä. Edessä oli kaikkien tietämä, ihailema ja pelkäämä Ryläyksen osuus. Se käsittää ensin pari pientä ja rapsakkaa nyppylää laskuineen, kunnes lopulta kiivetään 323 metrin korkeudella sijaitsevalla vaaran laelle. Nousua vajaan 6 km:n matkalle tulee karkeasti laskettuna pikkaisen alle 200m. Ei siis mitään tasamaan juoksua. :)
Ryläykselle lähdettäessä kokoonpanomme on vielä sama. Antti edellä, sitten minä ja Pyylammen Tomppa aivan kannassa kiinni. Ensimmäisessä nousussa minusta tuntuu kuitenkin siltä, että vauhti on vähän liian verkkainen ja Antti Toteaakin minulle, ”mikäli sulla Tero on menohaluja, niin mene vaan.” Otan neuvosta vaarin ja siirryn vetojuhdaksi. Hetken aikaa läpät korvilla ylämäkeen tarvottuani huomaan, että herrat ovat jääneet kyydistäni ja vielä ylämäessä. Tuumin, että ilmeisesti kesällä tehdyt mäkivedot eivät olleet turhia ja jatkan matkaa yksin. Hetken aikaa yksin kirmailtuani edessä näkyy jo parin toverin selät. Otan heidät kiinni leikiten ja jään tutkailemaan tilannetta.
Ryläyksen korkeimmalle kohdalle noustessa mieleeni hiipii ajatus pienen nykäisyn tekemisestä. Tässä vaiheessa meitä on mukana kolme jeppeä, joista toinen on Kalevan Rastin A-P Kaivosaari. Minä vastaan suunnistaja, totean nöyrästi itselleni. Mitä teen vai teenkö mitään?! Nousun käännyttyä tasamaaksi ja pieneksi laskuksi päätän kuitenkin nykäistä. Toinen soturi jää saman tien, Kaivosaaren roikkuessa vielä mukana.
28-30 km – Uudet pitkospuut
Ryläyksen jälkeiset laskut sujuvat minulta kuin valssi vanhojen tansseissa. Totean itselleni Ryläyksen olleen tänä vuonna aiempia vuosia vaisumpi. Onkohan se tullut vanhaksi vai olenko minä paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten? Hetken rennosti poluilla lasketeltuani pääsen lyhyelle tieosuudelle. Perhana, KR:n kaveri ärsyttävän tyylikkäine neonpunaisine juoksusukkineen on edelleen lähes kannassa kiinni. Päätän lyhyen tieosuuden jälkeen lisätä polulla vähän vauhtia ja katsoa, josko se auttaisi.
30-37 km – Kun naiset kannustavat
Etenen ensin pitkin märkää polkua, kengät aivan mudassa – ei haittaa! Sen jälkeen edessä on pätkä uutta pitkospuuta, johon nastarit iskevät vimmatulla raivolla. Juoksuhurmiossa vilkuilen levottomasti sekä kelloani että taakseni. Kaveria ei enää näy. Tiedän vesipisteen tulevan hetken kuluttua ja siellä ihanat naiset odottavat minua. Vihdoin tie näkyy polun päässä ja samalla alkaa älytön mylvintä! Olen kuulemma kilpailussa neljäntenä, ei siis ihan huonosti säbäilijältä. Tosin viime vuonna simahdin juuri tämän vesipisteen jälkeisellä tieosuudella, joten kaikki on vielä avoinna. Nyt olen kuitenkin henkisesti vahvempi ja olo on kuin teinipojalla ensitreffeillä – levoton ja jännittynyt!
Parin vesimukillisen jälkeen jatkan matkaa. Edessä on viimeiset kymmenen kilometriä, josta suurin osa hyväpohjaista hiekkatietä. Päätän antaa levottomien jalkojeni viedä ja vauhti nousee kuin itsestään. Pitkästä matkasta huolimatta pystyn ylläpitämään kohtalaista vauhtia (n. 4.40-4.50 min/km). Ohitan matkalla muutamia retkisarjalaisia ja saan heiltä pientä tsemppiä. Taistelu käydään nyt pääni sisällä.
38-40 km – Miksi en alkanut harrastamaan laskettelua?
Koska pelkkä tietä pitkin juokseminen ei sovi Vaarojen Maratonin luonteeseen, käymme loppumatkasta vielä kertaalleen Ukko-kolin laskettelurinteiden puolivälissä ihailemassa Pielistä. Nätiltähän se näyttää, ei käy kieltäminen. Tämän jälkeen laskeudumme vielä varmuuden vuoksi ihailemaan Kolin sataman kahvilarakennusta, jotta sekään ei pääsisi unohtumaan mielestämme. Punainen tupa on edelleen paikallaan - aivan kuten viime vuonnakin.
40-43 km – Ensin vasen kylki edellä ja sitten oikea kylki edellä
Kolin sataman kohdalta alkaa punainen matto ja pelottava loppunousu. Samalla hetkellä väliaikamatto piippaa ja lähtee laskemaan aikaa mäkiosuudelle. Puhdas päkiäjuoksu on tällä hetkellä vain märkä päiväuni, joten turvaudun koko jalkapohjaa käyttävään juoksutaktiikkaan. Hoen hiljaa mielessäni ”Ei kramppaa, ei kramppaa”-mantraa ja saan pidettyä kaukaisesti juoksua muistuttavaa liikehdintää yllä. Ohitan ensin yhden, sitten toisen retki- ja lyhytsarjalaisen ja ennen viimeistä pitkää nousua olen joutunut turvautumaan kävelyyn vain kerran. Olen tyytyväinen itseeni. Edessäni häämöttää viimeinen pitkä nousu ja päätän juosta sen ylös. Tyyli on vapaa ja minulla se vaihtelee vasemman ja oikean kyljen ristitulessa edeten. Enää pieni nyppy, jonka puolivälissä joudun turvautumaan hetkeksi kävelyyn – ei vaan pysty! Noh, pienen kävelyn jälkeen pystyn ottamaan 30 metrin spurtin ja pääsen yli maalilinjan.
Maalissa – Nytkö se jo loppui?
Maalilinjan ylitettyäni kello pysähtyy kohtuulliseen aikaan 4.03.45 ja uusi ennätykseni on tosiasia. Hassua on mielestäni se, että en ole läheskään niin uupunut kuin vuosi sitten. Aika parani n. 25 minuuttia ja sijoituskin nousi muutaman pykälän. Loppujen lopuksi päädyn 43 km:n sarjassa sijalle 4. ja olen tyytyväinen. Ilmeisesti on tullut tehtyä vuoden aikana oikeita asioita, pohdin Sokos Hotel Kolin terassilla istuessani ja endorfiinihöyryä odottaessani.
”Juostaan, juostaan.
Nopee, nopee, nopee.
Kintut on liekeissä,
silmät on sokeet.”
Yhteenveto – Päivän kohokohdat sekä TOP 3
Järjestäjät (KarSu) olivat tilanneet kilpailupäivälle mahtavan sään. Aurinkoinen ja vuoden aikaan nähden varsin lämmin sää (+12 astetta) antoi edellytykset hyvälle juoksulle. 43 km:n sarjan voittaja, kilpasuunnistaja Jonne Lakanen oli uudella reittiennätyksellä 3.39.10 aivan omaa luokkaansa. Tuossa reilussa 20 minuutissa näkyi kilpaurheilijan ja kuntoilijan ero.
Päivän TOP 3 listaan päätyvät seuraavat asiat:
1. Loppuaika 4.03.45
2. Nonamen ja Skinsin varusteet sekä huolellinen valmistautuminen ja kevyet jalat
3. Aurinkoinen sää, myötäinen tuuli sekä loistavat huolto- ja kannustusjoukot
Tämän jälkeen on hyvä huilata hetki. Sitten alan valmistautua tulevaan talveen FC Pogostan sinimustissa sählyn 3-sarjaa pelaten ja urheilusta nauttien. Ensi kesänä odottavat uudet maratonit ja juoksukimarat.
Kiitos ja kuulemiin…
-Tero-
Ps. Mikäli jaksoit lukea tänne asti, niin tulokset löytyvät Vaarojen Maratonin nettisivuilta:
http://www.karsu.fi/vaarojen-maraton
 
2.10.2012 Sivun alkuun
Kausi 2013 korkattu - Ilomantsin turnaus
Paikka:
29.9.2012, liikuntahalli, Ilomantsi, Suomi (vaikka joku epäili).

Viisumisekoilujen jälkeen paikalla oli klo 08.30 lähes koko joukkue. Myöhästelyjen takia Ikosen Tapsa (2+0) nostettiin rosteriin, mikä ei välttämättä kerro rosterin leveydestä (eikä ainakaan pituudesta) vaan siitä, että huipulla ei pienintäkään virhettä anneta anteeksi. Joukkueessa virheet on minimoitu, paitsi tietysti kentällä. Uuden kauden kynnyksellä joukkueeseen oli saapunut kaksi uutta pelaajaa. Paluumuuttaja Olli ”Sari” Kaasinen palasi vahvistamaan Pogostan kokoonpanoa. Lisäksi Vesa Kontturi tuli hakemaan nostetta uralleen ja mikäpä olisi parempi paikka siihen, kuin JosBan akatemia. Ei mennyt Vesalla valinta putkeen, niin kuin ei hallille saapuminenkaan. Ei väliä. Pääasia, että päästiin pelaamaan.

Pogosta – Spartak
Ensimmäiseksi Pogostan vastustajaksi oli arvottu Joensuulainen Spartak, jonka ainoa tavoite tällä kaudella on voittaa Pogosta. Tavoite oli realistinen aina siihen asti, kun tuomarin pilli soi aloituksen merkiksi. Ensimmäiseen peliin maalin eteen arvottiin pehmeäsulkainen Ilomantsin oma västäräkki, Aleksi Lintu.

Ketjut olivat seuraavat:
Pesonen – Hiltunen – Hämäläinen – Lehto – Lehto
Kaasinen – Kakkonen – Ikonen (2+0) – Ikonen – Timoskainen.

Molempien joukkueiden peli näytti siltä, kuin pelin kauden alussa tuleekin näyttää – varovaisia pallon menetyksiä lähes koko kentän alueella. Ensimmäistä maalia saatiin odotella viisi minuutti ja sen teki kotijoukkue Pogosta. Maalin teki siniviivalta Lehto ja syötti Lehto. Toisen maalista vastasi Tapio Ikonen (2+0) Harri Kakkosen syötöstä. Sama mies vastasi myös 3-1 maalista Tomi Ikosen syötöstä. Jos en väärin muista, niin Tapio taisi ohjata Tomin laukauksen maalin edestä maaliin. Allekirjoittanut ei päässyt saunailtaan kuuntelemaan Tapion maaleista seikkaperäisiä selostuksia - joita muut haltioituneina koko illan kuuntelivat - minkä vuoksi maalin tarkka kuvaus jäi puutteelliseksi.

Vastustaja kiri jo 3-3:een, mutta sitten Pesosen Harri sai maalihanansa auki. Ensin 4-3 maali ylivoimalla pienestä kulmasta ja sitten Harri Kakkosen 5-3 maalin jälkeen 6-4 maali, joka jäi voittomaaliksi. Viimeisen 7-5 maalin teki Tero Hiltunen. Vastustaja oli askeleen jäljessä lähes koko ajan, mutta he saivat pari helpohkoa maalia Pogostan virheistä. Paras vastustajan oivallus oli heidän ainoan ylivoimansa aikana, jolloin he tekivät kulmavaparista ihan kelpo maalin. Urheiluruututavaraa.. Muuten Spartak ei ollut oppinut mitään edelliskaudesta, vaan jonkun oli taas otettava se pakollinen jäähy (Spartak otti kaksi jäähyä, joista ensimmäinen oli vahinko, jota ei lasketa).

Jatkossa kannattaa miettiä, että sen voi ottaa muutenkin, kuin vastustajaa ajelemalla. Mallia kannattaa ottaa Pogostasta, joka otti jäähyn ihan vaan miehekkäästi mailaan lyömällä. Spartak sai opetuksen toisessa pelissä, jossa jäähypenkkiä kulutettiin urakalla. Luulen, että Spartakin tämän kauden jäähyt olivat siinä, koska joukkue jäi pisteissä nollille. Loppujen lopuksi ihan kiva vastustaja.

Pisteet: Pogostalle 2, muulla ei väliä
Tähdet:
*** FC Pogosta
** Paikallinen ruokapaikka
* Nurmikolla mönkinyt kastemato

SB Dobris-Pogosta
Toisessa pelissä vastaan tuli ex-liigamies Juhani Tuomaisen tähdittämä Dobris. Maaliin laitettiin Ilomantsin ylivoimaisesti söpöin sähkömies, Simo Malvela. Ketjumuutoksia tehtiin lievän loukkaantumisen takia. Puolustuksessa Lehdon paikan otti Joona Eronen ja Tapio (2+0) teki tilaa Vesa Kontturille. Peli alkoi Dobriksen korkeahkolla karvauksella, joka tuotti ongelmia Pogostan puolustajille. Ei tarvinnut arvata, kumpi joukkueista tekisi ensimmäisen maalin. Sen kunnian sai odotetusti Dobris, joka vastasi myös 2-0 maalista.

Sitten Pogosta sai juonesta kiinni ja teki 2-1 kavennuksen. Maalin teki Harry the Two, Kaasisen hyvästä syötöstä. Kolmannen erän alussa Dobriksen johtaessa 3-1 Pogosta otti aikalisän. Tapio ja joukkueen intialaiseksi päähierojaksi siirtynyt Esa Kyykallio juonivat ketjumuutokset loppuerää varten. Muutokset tuottivat tulosta ja Pogosta alkoi pikkuhiljaa saada pelin juonesta paremmin kiinni. Harri ”Pelaan kokopelin” Pesosen kahdella maalilla Pogosta tuli tasoihin. Juuri ennen loppua Harri Pesonen syötti (ihmetellessä samalla, mikä on vaihtopenkki) pallon Pogostan jäljellä olevalle Lehdolle, joka laukoi maalivahdin jalkojen välistä 4-3 voittomaalin Pogostalle. Siitä oli hyvä siirtyä saunailtaan.

Pisteet meni jotenkin.
Tähdet:
*** FC Pogosta
** Dobris
* Diktaattori-elokuva

Saunailta
Pogostan joukkue on sen verran harmaa ja tyylitön, että saunaillat on vietetty virastotalolla. Tämäkään kerta ei tuonut siihen poikkeusta. Poikkeus ei myöskään ollut se, että viinasta, laulusta ja naisista Pogosta oli valinnut (lue: saanut) pelkän viinan. Saunaillasta pois joutui jäämään J Lehto, jonka polvi kipeytyi ensimmäisen pelin jälkeen. Toivon itselleni pikaista paranemista. Illan ohjelmasta vastasi Olli Kaasinen ja Värttinä. Sitten kauniita miesvartaloita ihailtiin saunassa, minkä jälkeen kuunneltiin Tapion (2+0) maalikooste ja hoidettiin ruokailu. Kaiken tämän jälkeen siirryttiin paikalliseen salakapakkaan, mistä matka jatkui Hotelli Mantsin yökerhoon. Koska Pogostan sivuilla on paljon lapsilukijoita (eikä oikeastaan muita), jätän K-18 materiaalin arvailujen varaan.

Hyvän kaudenavauksen jälkeen on helppo jatkaa tuleviin koitoksiin. Uudet miehet hoitivat paikkansa hyvin ja yleisöäkin oli eksynyt toisen pelin ajaksi katsomoon ihan kiitettävästi. Näin korkattiin kausi 2012-2013 ja vähän muutakin.

JLe
 
23.9.2012 Sivun alkuun
TERÄVIN KÄRKI - Salibandyn 3-divarin kaudiennakko 2012-13
Ylellä pyörivässä ”Urheilukatu 2” ohjelmassa on urheilutoimittaja Kaj Kunnaksen luotsaama Kunnaksen Kärki -osio, jossa hän pureutuu tiukasti ja taitavasti ajankohtaisiin urheiluaiheisiin. Meillä itäisessä Suomessa ei valitettavasti ole Kaj Kunnaksen tasoista urheilutoimittajaa, joten terävin kärki penaalistamme puuttuu. Siitäkään, että onko meillä edes sitä penaaliakaan tallella, en ole enää aivan varma. Noh ja anyway - taas on yksi sateinen kesä itärajalla takana ja edessä on tunteikkaita hetkiä reikäpallon parissa. Tulevan talven aikana on luvassa sekä suuria urheilujuhlia, onnistumisia, pettymyksiä kuin loraus tappion karvasta kalkkiakin. Seuraavissa kappaleissa on pureuduttu naprapaatin ja kiropraktikon opein sekä selkäydinmallein tulevaan 3-sarjan sählykauteen. Ennustuksia ja veikkauksia en lähde kuitenkaan terävimmän kärjen puuttumisen vuoksi tekemään, vaan nostan ainoastaan mielenkiintoisia kissan häntiä pöydälle.

Joukkueista ei ole paljon faktatietoa, mutta sitäkin enemmän meillä on kuulopuheita sekä tuhannen ja yhden yön märkiä unia. Viime kauden päätteeksi sarjan jättivät muutamat tasokkaat ja vähemmän tasokkaat niput. Tämän lisäksi muutama uusi kukka saatiin nippua täydentämään. Kaikille 3-sarjan joukkueille lienee yhteistä ainakin yksi asia, nimittäin hyvin omatoiminen ja vapaamuotoinen kesäharjoittelu. Toiset pelaavat jalkapalloa paikallisessa takapihan sarjassa, toiset lämmittävät grilliä ja saunaa koko kesän, joku leikkii viheriöllä Tiger Woodsia ja joku kuvittelee jopa makuuhuoneessakin olevansa Tiger Woods. Ja siitähän vaimo ei tykkää!

Kaikesta ja siitäkin huolimatta tartun nyt härkää sarvista ja hyppään bussikuskin paikalle. Seuraavissa lyhkäsissä katkelmissa kerron tarinoita tulevan kauden joukkueista ja heidän syömähampaista sekä amalgaamipaikoista. Mikäli vielä jonotat alennustiketti kädessäsi tämän bussin kyytiin, niin tervetuloa ja –menoa!

FBI
Jos viime kauden päätteeksi III-sarjasta nousivat kakkoseen kohtuu lähietäisyydellä olevat OuPa ja VehVe, niin tänä vuonna mikään ei mene hyvin. Iisalmesta, kyllä vain, juuri sieltä Olvin kotikonnuilta sarjaan tulla tupsahti sitten oikein urakalla sakkia. Seuran edustusjoukkue valahti alas kakkosesta ja kakkosporukka ilmeisesti pölähti ylös nelosesta. Huh huh, sanon minä! Ja kaiken hyvän lisäksi pelaamme vielä kaksi peräkkäistä turnausta tuolla Jumalan hylkäämässä paikassa. Noh, viime kauden kakkosen pistepörssistä löytyy kuitenkin 25 parhaan ukkelin sakista kaksi agenttia, nimittäin Esko Seppälä ja Pauli Aaltokoski sijoilta 14. ja 24. Sitä, että pelaavatko nämä urheat ritarit vielä samassa sakissa, en jaksanut edes heidän sivuiltaan tarkistaa. :)

FBI II
Nousi III-sarjaan nelosen suorana lohkovoittajana. Pistepörssistä näytti löytyvän kolme sälliä Top 3:sesta, joten pelimiehiä näyttäisi ainakin sen verran olevan. Tässä vaiheessa pyörähdin ihan mielenkiinnosta FBI:n kotisivuilla ja uutisista huomasin innokkaana lukihäiriöisenä kakarana oven heiluneen tiukasti agenttien edustusjoukkueessa, mutta kakkosporukan runko on näyttänyt säilyneen pitkälti samana. Luvassa on siis varmasti tiukkoja vääntöjä ja näytönpaikkoja. Kuka tarttuu mikkiin ja kuka hiireen, jää nähtäväksi kauden startatessa vajaan kahden viikon päästä Ilomantsissa.

FC POGOSTA
Oma lehmä ojassa, hevosen kenkä kaulassa ja mitäpä vielä muuta. Ilomantsi on Suomen ja EU:n manneralueen itäisin kunta. Kunnan asukasluku on 5 790 henkeä ja sen naapurikunnat ovat Joensuu ja Lieksa. Ilomantsilaisuus on jotain mitä rahalla ei saa eikä treenaamalla voi kehittää. Se on ihmisessä luontaisesti. Viime kaudella Pogo lukeutui sarjan mustiin hevosiin ja yllätti kaikki pelaamalla välillä jopa ihan ihailtavan ilomantsilaista säbää. Tänä vuonna tilanne on aivan erilainen. Kesän siirtoikkunasta tuijottivat sisään ainakin Kaasisen Olli (LeBa-96) sekä vielä toistaiseksi tuntematon suuruus Vesa ”W” Kontturi. Vesa pelasi säbää juniorivuosina Ilomantsin Iskussa, mutta on sen jälkeen keskittynyt enemmän kreikkalaisena adoniksena olemiseen sekä ukrainalaiseen kahvakuulaharrastukseen. Poislähtijöiden listalla ovat vanhat hyvät herrat Marko Parviainen, seuraikoni ja voimahahmo Tapio Ikonen, Jari Luukkainen, Jouni Hiltunen sekä Esa ”Ase” Kyykallio. Tampereella levottomia tossujaan ulkoiluttavan Tero Ruokolaisen tilanne on huhujen mukaan avoin, tosin seurasiirto taisi napsahtaa vitosessa pelaavan Pä-Lu:n osoitteeseen. Joka tapauksessa Hartsa&Pesosen, Lehdon veljesten, Hiltus Tertsin, kuvankauniin Kakkosen Harrin ja Timoskaisen Jarkon harteille asetetaan tällä kaudella isoa viittaa. Se, että onko vihainen lintu Aleksi jo leppynyt jää nähtäväksi. Varmaa on kuitenkin se, että Simon polvilumpioihin lisättiin keihäänheittäjä Tero Järvenpäälle tehdyn lonkkaleikkauksen yhteydessä uutta Nokian kumiseosta.

LeBa-96 II
Kontiolahtelaista laatutyötä vuodesta -96. Viime kaudella taLeBaanit sijoittuivat sarjassa jopa hieman yllättäen kolmanneksi. Varsinaisia tähtiä ei Nissisen Antin leveiden hartioiden takana näkynyt, mutta kolmen ketjun tasainen dieseljuna kulki kiskoilla kuin Allegro konsanaan. Kesän aikana hissiliikettä seuran edarin ja kakkosporukan välillä on tapahtunut ja kyliltä kantautuneiden puheiden perusteella herrat Nissinen, Piiroinen, Vaakanainen ja Korkalainen ovat siirtyneet aidan vihreämmälle puolelle onneaan koittamaan. Lisäksi taikuri Mika ”G” Virolainen muutti etelään, joten kokemusta ja taitoa kuljetettiin porukan harjoituksista pois kottikärrykaupalla. Jäljellä jäivät kuitenkin vielä Riissasen Teron ja Hirvosen Nikon kaltaiset oriit, joten LeBa lienee tänäkin vuonna kolkuttelemassa kärkiä ja päitä. Ai niin ja toki junioreista sekä sählykerhoista saadaan aina tilalle oivallisia ukkoja. We will see what happens!

SB Dobris
Tunkeuduin seuran nettisivuille ja tuoreimmissa uutisissa komeilivat jutut viime maaliskuulta. Ilmeisesti mitään ei ole tapahtunut ja toisaalta mitäpä sen väliä. Kausi alkaa kahden viikon päästä ja Dobriksen iloksi jälleen Ilomantsista. Jalkeilla ovat varmasti samat herrat Tuomaisen Juhanin ja Hiltusen Jounin johdolla. Tosissaan pelatessaan nämä äijät pystyvät ratkomaan pelejä yksinään, mutta todellista halua kahden sakkiin ei ukoilla liene. 3-sarjassa on se mukava puoli, että peleissä ei tarvitse vääntää tosissaan ja joukkue säilyy silti sarjassa. Pogostan kaltainen, taidokas ”hyvän mielen” porukka.

SB Neppis
Kuopiolaiset kaverukset sijoittuivat viime vuoden sarjassa ansaitusti sijalle 8. Joukkueesta ei ole pahaa sanottavaa, heitä vastaan oli rennon letkeätä pelata ja verkkokalvoille syöpyivät kuvat kahdesta identtisestä säbäveljeksestä hikipantoineen. Pistepörssiä tutkailemalla löytyi Pirhosen Tomba kymppisakista ja ilmeisesti sitten hänen veljensä neljänneltätoista sijalta. Näitten sällien harteille kasautuu mitä varmimmin pistetehtailu tulevallakin kaudella ja mikäs on kasautuessa, jos ukot nauttivat pelaamisesta.

SB Jaws
Kotoisammin Hauenleukapojat. Tästä joukkueesta ei allekirjoittaneella ole valitettavasti mitään kokemusta. Seura on Neulamäen K-marketin ilmoitustaulun mukaan perustettu vuonna 2008 muutaman hilpeän kaveruksen toimesta ja nykyisin seuralla on jo kolme joukkuetta sekä kulovalkean tavoin internetissä leviävä fanikauppa. Googlen sekä salibandyliiton sivujen mukaan Hauenleuat voittivat viime kaudella Kalevalaisen runonlaulannan amatöörisarjan peräkammarimestaruuden sekä nelosen lohkon ja nousivat näin suoraan kolmoseen. Pistepörssistä löytyivät Ossi Miettinen, Niko Ulmanen ja Jonne Kankkunen kymppisakista, joten ainakin sen verran taitoa porukasta löytyy. Mikäli ovat yhtään muiden savolaisjoukkueiden tyylisiä, niin luvassa on ärsyttävän hikisiä ja tiukkoja vääntöjä.

Spartak JNS
Joukkue sijoittui viime kauden päätteeksi sarjassa kuudenneksi, siis heti Pogostan jälkeen. Seuran nettisivuja selatessa käy ilmi, että siirtoikkuna on ollut pojilla sepposen selällään. Vanhoista ja kuluneista ukoista on lähtenyt pois kymmenkunta, kirkkaimpana timanttina Piispasen Jari ja Kolehmaisen Markku. Heikkisen Pekasta ei minulla ole mitään tietoa, mutta Tampereen keskustorilla hänet on kesän aikana ainakin nähty. Luonnollisen poistuman kautta on toki avautunut tilaa uusille kasvoille ja kulumattomille kengänpohjille, joita näyttää myöskin olevan kymmenkunta. Harjoituspeleissä on kaatunut ainakin nelosessa pelaava Tuupovaaran Dynamo. Katsotaan siis mihin eväät riittää.

VarTa
Joukkue laski viime kauden päätteeksi liukumäkeä pitkin kakkosesta kolmoseen. Parin kauden takaiset syömähampaat taisivat läpsiä palloa jo viime kaudella lähinaapuri Pisaban riveissä? Kakkosen pistepörssistä ei löytynyt 25:n sakista yhtään Vartan lamppua, joka kertoo mielestäni kohtuullisen karua kieltä tiimistä. Vai liekö kaikki lamput sammuneet pimeän talven aikana? Seuran internetsivujen mukaan ainakin ikinuori Juha-Matti Hokka näyttäisi vielä joukkueen mukana parkettia tallaavan, joten tarkkana saadaan olla. Toisaalta Varkaushan on vain paikka Jyväskylän ja Joensuun välissä, niin miksipä sinne kukaan muuttaisi?

Veikot
Katulätkässä mainetta niittäneet savolaiset kaverukset sijoittuivat viime kauden sarjassa sijalle 7. Silloin kun joukkue keskittyy pelaamaan salibandya oikeilla säännöillä ja siististi, niin kukaan ei ole vaarassa ja peli on ”kaanista kateltavvoo”. Mutta jokerikortissa on aina kääntöpuoli ja silloin kuin vesi kiehuu kattilasta yli, niin voi sattua todella pahasti. Joukkueen kapteeni ja paras pistemies Mönkkösen Janne sai viime kaudella kohtuuttomasti lokaa niskaansa. Hän on kokoonsa ja ulkonäköönsä nähden todella taitava ja näppärä pelimies, jonka kanssa joutui olemaan koko ajan tarkkana. Pekka Takkinen ja Joona Sollo löytyivät myös pistepörssistä, muuta en tiedä.

Loppujen lopuksi sarja näyttää joukkueita katselemalla erittäin mielenkiintoiselta ja viihdyttävältä. Kakkosesta tippuneet porukat halajavat varmasti sarjataulukon kärkipäähän, mutta Pogon, Dobriksen ja Veikkojen kaltaisilla ”hyvän mielen” kaveriporukoilla voi olla asioista oma mielipiteensä. Onneksi pallo pyöreä ja keskiviivalta on yhtä pitkä matka molemmille maaleille. Amatööriurheilun parasta antia on juuri se, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. :)
--TeroÄr--
 

 

 

 
 
VANHAT UUTISET
 
Jalkapallo
2013
2011
2010
2009
2008
 
Salibandy
2013 - 2014
2012 - 2013
2011 - 2012
2010 - 2011
2009 - 2010
2008 - 2009
 
Tero Ruokolainen: Vaarojen Maraton – aktiivikuntoilijan näytönpaikka 2012