TERVETULOA KOTISIVUILLEMME    
 











 
25.3.2013
Salibandy
HUIKEA MATKA LÄPI KARSINTOJEN – Raportit peleistä
15.1.2013
Salibandy
ODOTTAMATON MATKA
31.12.2012
Salibandy
HOBITTI – IISALMEEN JA TAKAISIN
9.11.2012
Salibandy
TALEBAANEJA SEKÄ HAUENLEUKOJA – kansanmusiikkia kaikilla mausteilla
8.10.2012
Salibandy
Tero Ruokolainen/Vaarojen Maraton – aktiivikuntoilijan näytönpaikka
2.10.2012
Salibandy
Kausi 2013 korkattu - Ilomantsin turnaus
23.9.2012
Salibandy
TERÄVIN KÄRKI - Salibandyn 3-divarin kaudiennakko 2012-13
20.3.2012
Salibandy
Kuopiosta tuomisina 2-divisioona karsinta paikka
 
 
 
UUTISET
25.3.2013 Sivun alkuun
HUIKEA MATKA LÄPI KARSINTOJEN – Raportit peleistä
1.Peli VehVe – Pogosta

Korvaako laatu määrän?
Eipä olleet alkuasetelmat kovinkaan herkulliset, kun Pogostan sinimustat urhot lähtivät haastamaan VehVeä 2.divarin karsintojen ensimmäisessä osaottelussa. Mukaan Kallaveden koululla pelattuun otteluun oli saatu haalittua, hankittua ja raavittua kaikkiaan 8 kenttämestarin erikoista ja 2 paljon vartijaa. Vastustajalla oli siis kolmen kentän voimin hienoinen etulyöntiasema, mutta tästä ei kuitenkaan lannistuttu, vaan lähdettiin taistelemaan jokaisella lihassolulla.

Ottelu oli alusta asti vaiherikasta metelöintiä ja Pogon osalta tiukkaa puolustuspelaamista. Omaa pelikirjaa luettiin kuin Raamattua ja lopputulos oli kaikille yllätys. Perjantai-illan Savon vierailusta tuli nimittäin ryöstöretki, joka yllätti niin allekirjoittaneen kuin varmasti myös VehVen miehistön. Lopputulos 6-10 ja Pogostalle ensimmäinen kiinnitys 2. divaripaikkaan. Nyt sanon kyllä Jee ja vielä kahdesti Jee Jee!

Ottelussa esiintyivät edukseen kaikki joukkueen soturit sekä maalivahti Aleksi ”Angry” Lintu. Joukkue puolusti tiiviisti viisikkona ja tehot olivat toissijaisia. Tosin Anssi ”punainen kortti” Hiltunen keräsi kakusta niin kermat kuin karkitkin viimeistelemällä huimat 6 maalia. Anssille hyvää taustatukea antoi Olli Kaasinen tehoilla 1+3.

Ilomantsissa lauantaina 23.3.2013 klo 14 pelattavassa toisessa osaottelussa onkin sitten mahdollisuus naulata arkku kiinni ja upottaa se Ilomantsinjärveen. Tervetuloa silloin kaikki kynnelle kykenevät kannustamaan Pogon pojat toiseen voittoon! Jee!

2.Peli Pogosta – VehVe

PURISTINKO LIIKAA?
Ennakkoasetelmat lauantai-iltapäivän säbätuhinoihin Ilomantsin liikuntakeitaalla oli merkillisen hyvät. Roosteriin oli saatu kaivettua niin vanhat kuin uudetkin viidakon tähtöset. Kentällä vilistäviä miehiä ja miehen alkuja oli kokonaisuudessaan 11 kpl ja maalivahtejakin kaksin kappalein. Vielä kun valmennustroikan muodostivat kovat luut; Kyy, Tapi ja Jartsa, niin hymyyn kääntyi väkisinkin allekirjoittaneen suu.

Yksittäiset ottelut ovat turnausmuotoisiin sählykapinoihin verrattuna aivan oma tarinansa. Tehokas ja pitempi peliaika erätaukoineen ja kahvioineen tuovat miellyttävän mausteen urheilutapahtumaan. Oli ilo huomata, kuinka sankoin joukoin paikalliset ”lissut ja markut” olivat löytäneet tiensä lehtereille. Kiitos, kun tulitte paikalle! :)

Päivän vastustaja VehVe näytti ottelua edeltävissä lämmittelyissä juurikin niin ärsytetyltä ja voitontahtoiselta kuin nettiennakoista pystyi aistimaan. Liukkaat jalat ja kädet näyttivät olevan yhdellä jos toisella turisijalla. Tämän ei kuitenkaan annettu omaan tekemiseen vaikuttaa, vaan lähdettiin nöyrästi puskemaan reikää pilvimuuriin – josko se valo sieltä välähtäisi?

Ensimmäinen erä oli vauhdikasta, joskin tunnustelevaa pallon lainailua. Ensimmäisessä osaottelussa Pogon valtiksi noussut tiiviimpääkin tiiviimpi noppavitonen aukaistiin hiukan aktiivisemmaksi jalkojen nosteluksi. Tämä toimi hetken verran hyvin ja ylivoimalla päästiin ottelussa 1-0 johtoon Harry Pesosen toimiessa taivaanrannan maalarina. Vastustajan kuitti tuli kuitenkin vajaa minuutti myöhemmin ja näihin 1-1 lukemiin ensimmäinen erä myös päättyi.

Toisessa erässä Pogon pelistä näytti katoavan rentous, valmentajilta fläppitaulu ja orkesterista kapellimestari. Liekö mahtavasti kannustanut kotiyleisö sekoittanut juuri sen aavistuksen verran poikien tukkaa, että tikusta alettiin puristaa karvan verran liikaa? Noh, mene ja tiedä, lopputulos oli kuitenkin se, että pilviverhoon ei saatu hakattua reikiä ja vastustajan soppaan heittämät saunavedet tuntuivat Pogo-leirissä lähestulkoon rankkasateelta. Toisen erän saldona oli 2 päästettyä maalia ja tilanne erätauolle siirryttäessä 1-3 VehVelle.

Kolmanteen erään Mendin ravintolassa lähes vakiovieraana esiintyvä kantrilaulaja Syyskuun Kyy muokkasi roosteria entisestään ja palloa lähdettiin kahmimaan omiin lapoihin päätyseinästä saakka. Tämä toimi alkuun ihan hyvin ja muutamia riistoja saatiinkin aikaan. Valitettavasti palkintopallille asti se ei tänään kuitenkaan riittänyt ja läpi ottelun vahvasti esiintynyt Vehmersalmelaisten nuorten aikuisten lauma naputti loput 3 naulaa Pogon arkkuun ja vei näin ottelun voiton lukemin 1-6 (1-1, 0-2, 0-3).

Tänään yksinkertaisesti parempi joukkue voitti. Pogo ei pystynyt noudattamaan taktiikkaansa niin hyvin kuin ensimmäisessä osaottelussa ja kasvoilta puuttui ilo ja silmäkulmasta se kuuluisa pilke. Joukkueena haastettiin ja joukkueena kaaduttiin.

Kokonaisuutena päivästä jäi kuitenkin positiivinen maku. Oli hienoa olla järjestämässä Ilomantsissa tällaista harvinaista ja tietyllä tapaa kihelmöivää urheilutapahtumaa kera mahtavien kamujen sekä katsomossa riehakkaasti kannustaneiden ihmisten. Ja ehkä meidän jokaisen on näin tappionkin hetkellä hyvä muistaa, että tämä on vain urheilua joka antaa elämään suolaa ja sisältöä. Ilman tällaisia kaverillisia kokemuksia, olisimme paljon köyhempiä. Kiitos kaikille!

Taistelu jatkuu huomenna Kallaveden koululla, Kuopiossa klo 19.45, jolloin ottelusarja myös ratkeaa. Tervetuloa mukaan!

3.Peli VehVe – Pogosta

NAURUNPAIKKA! VOITONTANSSIA! JUHLAA! ILONPISAROITA!
Susirajan bluesorkesteri pakkasi ämyrit autoon ja suuntasi nousukarsintojen kolmanteen osaotteluun hämyiseen Savoon. Alusta asti tarkoituksena oli vain kiusata isompaa, nauraa omille mokille sekä nauttia ilon pisaroista. Tässä onnistuttiin kutakuinkin täydellisesti, sillä ottelussa toteutui koko näytelmällisen draaman kaari – oli mielenkiintoinen alku, jännittävät juonen käänteet ja dramaattinen loppu kyyneleineen. Mikä parasta, rajan pinnasta ponnistanut piskuinen Pogosta nautti, nauroi ja lauloi VehVen suohon. Ottelun loppulukemat 5-6 (1-1, 2-4, 2-0 ja 0-1) Pogolle ja nousu 2. divariin on tosiasia.

Jos eilen kotipelissä puristettiin omasta ja kaverin tikusta vähän liian kovaa, niin tänään se kaikki oli poissa. Rentous, nauru ja helpottava paskanjauhanta täyttivät tasaisesti Pogon pukukopin alusta lähtien. Angry Birds Aleksin sanat toisella erätauolla kertovat kaiken oleellisen ilmapiirin vakavuudesta ”Ei männä jatkoajalle, hävitään vaikka lopussa tahallaan...” Tänään pidettiin hauskaa porukassa ja nautittiin tekemisestä joka solulla. Pelattiin joukkueena isolla J:llä (Jobi). Toisesta erästä asti miesvartioinnissa olleet Anssi ”Tornado” Hiltunen ja Harry ”Houdini” Kakkonen keräsivät suurimmat mansikat kakun päältä Harrin tehdessä tehot 3+0, viimeistellen muun muassa ylivoimalla voittomaalin, ja Anssin 2+1. Loistavaa tulitukea edellä mainituille antoi mies & kitara Harri Pesonen tehoin 0+3. Angry Birds Aleksi keräsi maalilla loistavat ”0+2” tehot ja joulupukin lahjasäkillisen verran gamesavereita!

Ottelun teemana oli tänään ”ripulipalloa maalille ja puolustuksen kautta vastustajan vaihtoaitioon”. Se toimi mallikkaasti ja joka ukolla on nyt jalat mustelmilla. Tärkeintä oli voitto, ja se tuli rehellisesti – ilman tuomarien apua. Kiitos kaikille mukana olleille sekä Simolle ja Pekille, jotka olitte hengessä mukana työmaalla. Kiitos tästä kaudesta, tää oli meijän juttu! Pelattiin, nautittiin ja naurettiin! Nyt saa huutaa ja juhlia! JEE JEE POGO!

Kiitos jätkät!
 
15.1.2013 Sivun alkuun
ODOTTAMATON MATKA
Tämä ei ole tarina veljeksistä eikä tämä ei ole tarina hauskoista kaveruksista, rakkaudesta tai nuoruudesta. Sen sijaan tämä on inhimillinen (hiusten) kasvutarina joukkueesta ja ystävyydestä yli kulttuurien sekä kasvonpiirteiden. Ensin meitä oli yksi, sitten tuli toinen ja lopulta meitä tuijotti samassa kopissa 7 sänkitukkaa. Harri halusi erottua joukosta (kuten aina) ja hän teki vaikean valinnan kasvattamalla pitkät hiukset. Meillä kaikilla oli kuitenkin yksi yhteinen päämäärä – muita suurempi halu pelata ja voittaa sählyotteluita. Vannoimme valan ja liityimme tuohon pelättyyn joukkoon – FC Pogostaan.
Nyt tällä joukolla oli edessään taas yksi odottamaton matka. Ensin täytyi päästä Iisalmeen ehjänä läpi lukuisten mutkien ja talvisen pimeyden. Sen jälkeen täytyisi kohdata kaksi vihollista, taistella epäinhimillisen suuria tuulimyllyjä vastaan ja illan tullen palata sitä samaa mutkaista tietä pitkin pimeään, mutta lämpimään pirttiin. Jokainen meistä oli kuitenkin valmis tälle matkalle ja tieto siitä, ettemme ole yksin, sai haarniskamme hohtamaan. Säbätikut ja kiiltävät maskit ojossa lähdimme kilvoittelemaan 4 jaossa olevasta sarjapisteestä.

Ensimmäisellä vuorella meitä oli vastassa ilkeiden agenttien lauma, jotka vimmatusti yrittivät repiä, raastaa ja kokeilla meidän kestävyyttämme. Onneksi olimme nauttineet Tuusniemen Teboililla kupilliset taikajuomaa ja meitä ei ollut mahdollista yllättää. Omaa pesäkoloa vartioimaan asetimme lähestulkoon myyttiseen maineeseen nousseen Möhkön hiihtolegendan Martti Suosalon serkun kolmanneksi parhaan kaverin Simo Malvelan. Simon lisäksi juoksutimme taistoon 9 ruohonjuuritason rikkakasvia, joista kermana kakun päällä oli ehdottomasti kaikkien janoisten sankari Harri ”sähkö” Pesonen. Alusta asti soturiemme silmistä oli nähtävissä halu, voitto ja kadotetun nuoruuden kaipaus. Vastustaja luuli meitä viimeisiksi pirkkalaisiksi, vaikka ainoastaan Ruokolaisen Tero oli tullut mukaan Tampereelta (ja hänkin vain valmentajaksi).

Taisto aloitettiin isännän elkein ja viuhkassa oli kotiutusta varten koko ajan merkki päällä. Ensimmäisen kerran kaloja verkosta ruvettiin kiskomaan turnajaisten 63,5 tuumaisen ledinnäytön vilkuttaessa aikaa 10.44. Innokkaimpana kalan perkaajana kunnostautui ex-metsäkoneen kuljettaja Olav Kaasinen, Pesosen Harrin roikkuessa haavi kädessä vieressä. Sen verran villiltä poikien touhu näytti, että hetkeä myöhemmin (ajassa 22.30) Kakkosen erilainen Harri halusi kokeilla samaa. Nyt haavia piteli veden pinnalla vasta toisissa turnajaisissaan ollut Anssi ”koiravaljakkopulkka” Hiltunen. Ajassa 24.05 vastustaja sai tehtyä pienen viillon haarniskamme läpi ja näin kolmanteen ajolähtöön suunnatessa tilanne oli 1-3.

Päivä alkoi olla puolessa, nuotiolla näytti olevan sopiva hiillos ja sotureillamme oli suunnaton nälkä. Jatkoimme ajojahtia ja ajassa 30.44 Harri Pesonen oli kaivelemassa kaloja verkosta, Lehdon Karin pitäessä tällä kertaa kiinni haavista. Yksi kerta ei kuitenkaan Harrille riittänyt vaan hän halusi kokeilla samaa hupia vielä toistamiseen, Olavin ollessa nyt haavin varressa. Vahvasti olimme siis tuhonneet ensimmäiset tuulimyllyt ja karistaneet kantapohjistamme alustasta tarttuneet vihreät mönjät. Yök! Tuohitorven soidessa 45 minuutin kohdalla tulitauon merkiksi komeili haarniskassamme 4 rastia, kun vastustajalla niitä oli ainoastaan 1. Kiitos tästä.

Ensimmäisen koettelemuksen tärkeintä ja arvokkainta antia oli yhtenäinen ja innovatiivinen hyökkäyspeli, alapään keisarin Simo Malvelan huippuunsa viritetty keho sekä muutamat mahtavat torjunnat, jotka pitivät meidät pinnalla. Puolustuspäässä oltiin ajoittain täysin hukassa ja paniikkinappula oli kiinnitetty teipillä pohjaan, varsinkin ottelun loppupuolella. Tällä kertaa tilanteista selvittiin kuitenkin kunnialla ja saatiin ansaitut 2 sarjapistettä.

Kilpeään kiillottivat: Harri Pesonen 2+1, Olav Kaasinen 1+1, Harri Kakkonen 1+0, Anssi Hiltunen ja Kari Lehto 0+1. Maalivahti Simo palkittiin mahtavista torjunnoista ”Isi – Simo” tekstillä varustetulla t-paidalla.


Ensimmäisen vuoren ylitettyämme ja kaksi pimeyden laaksoa ohitettuamme vastaamme asteli Kyöpelivuoren pelätty haltija, Dobrahuja Jukka Palmu rintaan tatuoituna. Alusta asti ilmassa oli kunnioitusta, pelottomia ajatuksia ja 16-vuotiaan teinipojan näyttämisen halua. Tyylikkään pukeutumisen viimeinen silaus oli entisen neuvostotasavaltalaisen 10-ottelun monilahjakkuuden Aleksej Lintusen asettaminen paikalliseksi kylähulluksi. Tämä toimi kuin vanha valtion rautateiden wc parhaimmillaan ja kyöpelivuoren isot tyylimyllyt natisivat liitoksistaan. Ensimmäisenä Anssi Hiltunen ohjasi liinakkomme avannon viereen ja alkoi noukkia kaloja. Kakkosen Harri varmisti selustan ja keräsi naisten katseet. Olimme niskan päällä ja lisää onnistumisen elämyksiä seurasi ajassa 5.28 Pesosen Harrin narratessa tuulimyllyjä. Kaasisen Olli jakoi kaikille halukkaille tusseja nimmareita varten. Vaivalloinen kavennus syntyi Juhani Tuomaisen lavasta ajassa 12.56.

Toiselle kierrokselle hyppyrin nokalla valmistautuessa valotaulu ja kaikki sen 129574 led-valoa näyttivät tilanteeksi 2-1 ja olimme yhtä hymyä. Manuaalisesta lääkärin laukustamme löytyi vielä pari pykälää ja päätimme käyttää niistä toisen. Lisäsimme liinakkoomme vauhtia ja kalisutimme keppejämme entistä vahvemmin. Tämän seurauksena yksi kepeistä katkesi ja siitä seurasi rangaistus, 10 minuuttia riemukasta ajoa 8 soturilla. Oma Gandalfimme Tero Ruokolainen hoiti homma kuitenkin kotia ja iskuilta vältyttiin. Ajassa 28.38 erilainen Harri Kakkonen sivalsi miekalla vahvan viillon tuulimyllyn kulmaan ja yksi niistä sortui. Sokkelia oli potkimassa myös isompi Harri.

Kolmatta volttilähtöä varten laitettiin taas yksi isompi pykälä laatikkoon. Pelätty Dobrahuja oli varsin hajuton, mauton ja aseeton – vaikka Tuomaisen Juhani rankkari-iskusta kavennuksen tekikin. Turnajaisten lähestyessä loppua saimme järjestettyä maalillamme vielä melkoiset tivolit ja hopeatarjotintakin penkiltä vilauteltiin ennen kuin summeri soi ja sata salamaa alkoi sykkiä. Syvä huokaus ja 2 sarjapistettä liinakkomme vetämän reen kyytiin lukemin 3-2.

Kokonaisuutena toinen ottelu oli varsin ehjä ja viihdyttävä suoritus. Kukin soturi ansaitsi paikkansa rivissä. Pelivälinettä maltettiin liikuttaa alakerrassa rauhassa, jonka jälkeen se sivallettiin fiksuilla oivalluksissa ylös ehtineille onnenonkijoille. Vastustajan tulittaessa rintalihaksia tai -lastaa laitettiin eteen ja uhrauduttiin. Voiton takuumiehiä olivat kaikki yksin ja jokainen yhdessä.
Eniten kolhuja ottivat: Harri Kakkonen ja Harri Pesonen 1+1, Anssi Hiltunen 1+0 ja Olav Kaasinen 0+1. Maalilla Leo Tolstoin vanhempi 14. serkku Aleksi Lintu keräsi top 5 torjuntoja sylillisen ja läpiheittoja ainakin 3.
Sarjan keskikasti tiivistyi tämän turnauksen myötä entisestään ja tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia seikkailuja. Seuraavat pelit ovat edessä tammikuun lopussa Varkaudessa, jolloin vastaan asettuvat FBI II ja SB Jaws. Jäämme innolla odottamaan, mitä on luvassa silloin.
Nimim. matkalla pitkäniemeen
 
31.12.2012 Sivun alkuun
HOBITTI – IISALMEEN JA TAKAISIN
”Kiva pelata tällaisia kääpiöitä vastaan”, totesi osuvasti eräs vastustaja taklatessaan Timoskaisen Jarkon laidan yli 3. divisioonan laitakahinoissa Iisalmen liikuntahallissa lauantaina 15. joulukuuta. Kääpiöitä tai ei, mutta kyllä suurin osa Pogostan pelureista olisi tahtonut kaivautua luoliin ja maan alle lauantain ensimmäisen ottelun jälkeen. Sen verran luokaton oli poikien esitys Joensuulaista Spartakkia vastaan. Toiseen peliin varkautelaista VarTaa vastaan saatiin onneksi tehtyä hieno ryhtiliike ja näin Iisalmesta kotiin lähdettäessä reppuun tungettiin 1 ansaittu sarjapiste.

Lauantaina käytiin viimeinen sarjataisto ennen jouluun hiljentymistä. Samalla sarjassa päästiin kurkottamaan puolen välin krouviin ja sen yli. Tarkoituksena oli lähteä hakemaan askelmerkkejä kevään kierroksille ja hyvää mieltä jouluksi. Ilomantsista ja Joensuusta startanneiden karavaanien pelihalut sekä ajatus olivat kuitenkin jääneet kahden lyhyen varikkopysähdyksen myötä matkan varrelle ja ensimmäisessä pelissä oltiin täysin unessa ja sekaisin. En ihan äsken ole nähnyt näin sekaisin ollutta Pogostan soturilaumaa, mutta tulipahan sekin päivä nyt todistettua. Iso, vihreä ja nihkeä mattoalusta aiheutti parkettien partaveitsenä (tunnetuin liikesarja: Syyskuun kyy) tunnetulle Pogolle suuria ongelmia alusta alkaen. Laukaukset muistuttivat niitä kuuluisia lehmän henkäyksiä ja juoksuksi kutsuttu liikehdintä oli muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vain märkä päiväuni. Tyydyttiin jäämään vastustajan vauhtiin mukaan ja köröteltiinkin siinä kahden erän verran. Tämän jälkeen havahduttiin siihen, että kaveri vie pisteet mukanaan, jos ei tehdä jotain.

Kolmanteen erään lähtiessä tehtiin pieniä muutoksia ketjuihin ja yksinkertaistettiin peli-ideaa. Tuloksena oli 2 tehtyä maalia, Hiltus Teron viimeistellessä ensimmäisen ja Pesos Hartsan survoessa toisen. Tämä oli kuitenkin laiha lohtu, sillä tähän mennessä kaveri oli tehnyt 4 kihausta (tosin yhden teki Timoskaisen Jarkko jalallaan) ja loppulukemat kirjattiin Spartakille 4-2 (0-0, 2-0, 2-2).

Pelistä ei ole oikein mitään muuta kerrottavaa. Hunajapurkille kättään yrittivät tyrkkiä Tero Hiltunen ja Harri Pesonen tehoilla 1+0 sekä Tero Ruokolainen ja Jarkko Timoskainen tehoilla 0+1. Hävittiin selkeästi omaa huonouttamme ja se jos mikä saa seuraavat fiilikset pintaan. http://www.bookplus.fi/kirjat/atpo/eniten_vituttaa_kaikki-4222759

”Nyt kun kerrankin on tultu Iisalmeen saakka, vietetään siellä sitten koko päivä” kuului yhden jos toisen ukon suusta. Pelien välissä oli nimittäin aikaa ruhtinaalliset 3 tuntia ja Iisalmi ei tunnetusti ole se maailman suurin metropoli. Noh, tästä ei lannistuttu vaan lähdettiin etsimään lounaspaikkaa ensin paikallisesti Citymarketista ja toiseksi Prismasta. Molemmista puljuista napsahti luut käteen ja loppujen lopuksi löysimme itsemme keskustasta kultaisten kaarien alta. Ilmaa ja tyhjiä hiilareita saatiin lautaselle ja mielikuvaharjoitusten myötä suunnattiin toiseen vääntöön - wc:n kautta luonnollisesti. Toiseen peliin lähdettiin kokonaan uusilla ketjuilla, kun tähän saakka erossa pidetyt kääpiöveljekset Tero&Turo päätettiin istuttaa samaan viisikkoon ja Kaasisen Olavin uusi, ruskealla ”tahnalla” värjätty maila löysi paikkansa Pesosen Harrin ruokintapöydältä. Lisäksi alakerran hobittiserkukset Jobi&Jarmo erotettiin myös. Jobi sai toisessa pelissä pidellä kiinni Lehdon Karman mailasta.

Vastassa toisessa pelissä oli sarjakakkosena vankasti keikkuva VarTa varkaudesta. Joukkue tippui viime kauden päätteeksi II-divarista ja kuuluu tältä pohjalta sarjan suosikkeihin. Joukkue tiedettiin hyvin liikkuvaksi ja tähän lähdettiin vastaamaan aamun rämpimisen jälkeen iloisella ja energisellä juoksukoneistolla. Ilo elää Ilomantsissa, niinhän sitä sanotaan. Meidän reipas puoliaktiivinen karvaus toimi alusta asti kuin se kuuluisa junan vessa ja vastustaja oli hiukan aseeton, vaikka palloa näennäisesti hallitsikin. Joukkuepelaamisessa oli tapahtunut valtava ryhtiliike - laukauksia peitettiin tunnollisesti ja hyökkäyspäässä älyttiin lainata palloa myös kaverille. Tämän lisäksi omassa päässä Simo M. hoiti hopeatarjottimella tulleet tilanteet isännän viileydellä. 1-0 johtoon siirryttiin pelikellon näyttäessä 4.31, kun Pesosen Harri tarjoili Ruokolaisen Terolle maalin eteen namupaikan ylivoiman jälkitilanteesta. Hiukan ennen kympin täyttymistä vastustaja tuli kuitenkin tasoihin kierteisen kaukolaukauksen turvin ja näin erätauolle siirryttiin 1-1 lukemissa.

Toinen ja kolmas erä olivat kokonaisuudessaan tasaista, rehtiä ja vauhdikasta vääntämistä. Hyvin pillin varressa esiintynyt tuomarikaksikko vihelsi pari jäähyä molemmille roostereille, mutta kummankin joukkueen alivoima oli tänään terästä. Paikkoja oli sekä YV:llä että tasakentällisin, mutta ratkaisupaikoissa viimeinen terävyys puuttui ja summerin soidessa 45 minuutin kohdalla tulostaululla kiiluivat salibandylle hyvin epätyypilliset 1-1 lukemat ja pisteet jaettiin tasan molempien joululahjasäkkeihin.
Hunajapurkissa sormiaan liottivat: Tero Ruokolainen 1+0 ja Harri Pesonen 0+1. Maalivahti Simolle Marjahaan Absilta palkinnoksi rapeaa pekonia ja riikinkukon pyrstösulka hattuun.

Mitä jäi käteen: Päällimmäisenä mieleen jäi 1 ansaittu taistelupiste, toki 2 pistettä olisi myös ollut otettavissa. Joukkueen ryhtiliike ja tason nosto toiseen peliin oli myös ihailtavaa. Pelattiin viisikkoina tiivistä ja liikkuvaa salibandya, vaikka välillä jouduttiinkin kyykkimään. Eniten harmittaa ensimmäisen pelin konttaaminen. Täytyy myöntää, että Spartak esitti kauden tähän asti ehjintä ja yhtenäisintä peliä, mutta kyllä meidän joukkueen normaalilla pelillä olisi pitänyt se hoidella mennen tullen. Taikureita porukassa ei ole kuin Nylanderin Miken pikkuveli ja hänkin istui lauantaina koko pelin viltissä. Noh, välillä tällaisia pelejä tulee ja se on vain hyväksyttävä.

Nyt hiljennymme kukin tahollamme joulun viettoon ja suklaan syöntiin. Toki hyvin pitkäksi aikaa ei jäädä laakereille lepäämään, kun heti joulupäivänä Ilomantsin liikuntahallilla on tarjolla perinteiset kinkkusählyt klo 14 (Omatoimiset ulkolämpät alkaa klo 13.40). Jokainen, joka tuntee piston rinnassaan, on tervetullut paikalle. Pogostalaisen sydän on sinimusta.

Sarjapelien osalta kausi jatkuu puolestaan lauantaina 12. tammikuuta 2013 missäpä muualla kuin Iisalmessa ja sillä vihreällä mattoalustalla. Sitä odotellessa!

Hyvää ja rauhallista joulua sekä reikäpallon täyteistä vuotta 2013!
 
9.11.2012 Sivun alkuun
TALEBAANEJA SEKÄ HAUENLEUKOJA – kansanmusiikkia kaikilla mausteilla
Tapahtuma: Sählypallon riemujuhlaa, hikeä ja ilon pirstaleita
Tapahtuma-aika: Sunnuntai 4.11.2012 klo 11 ja klo 14
Tapahtumapaikka: Urheilukeskus Studentia, Savon sydän

Mystinen marraskuu ja sateinen sunnuntai täyttyivät Kuopion Studentialla urheilujuhlasta, ilon elämyksistä ja tappion suloisesta katkeruudesta nauttien. Edessä oli III-divisioonan järjestyksessään kolmannet kainaloihin tunkevat hikikarpalot (tuliko Terolle edes hiki? kysyi tosin vihainen lintu kopissa ensimmäisen pelin jälkeen). Pyhäinpäivän jälkeisessä urheilujuhlassa vastaan asettuivat kaksi täysin erilaista joukkuetta. Ensimmäisessä pelissä Pogostalaisten yli yritti rynniä Kontiolahtelaisen suurseuran LeBa’96:n II-joukkue ja toisessa täysin tuntematon SB JAWS (kuulemma kantrimusiikkia fanittava kansantanssiryhmä Vieremältä?). Viime hetken äkilliset kuumetapaukset ja torstaista sunnuntaihin kestävän yhden yön poissaolot kuitattua miehet saatiin kerättyä kasaan ja istutettua pukukopin viileään ilmanalaan. Kaiken kaikkiaan meitä oli paikalla 10 eri tuoksuilla (ruusut ja terälehdet) varustettua talenttia sekä 2 maailmanluokan kirstun vartijaa. Ketjut heijastettiin Hiltusen Teron valokynästä ja puuterirasian peilistä valkokankaalle seuraavasti:

1. Ketju: Kaasinen-Ruokolainen-Kontturi, pakkeinaan Eronen-Timoskainen
2. Ketju: Pesonen-Hiltunen-Haemaelainen, pakkeinaan K. Lehto-Ikonen

Klo löi jo 11, lapset herätkää! Ensimmäisen laitakahinan vastustaja (taLeBan) näytti kokeneen viime kauden jälkimainingeissa rajulla kädellä tehdyn nuorennusleikkauksen, porukan keski-iän pyöriessä tuolla 17,4 ikävuoden tietämillä. Movemberista ei heillä siis ollut puhettakaan. Pogostalaisille tuttuja kasvoja joukkueesta löytyi yksi, kun kesällä Sissosen veljessarjan nuorin vesa (ei Kontturi) Jonas loikkasi aidan toisella puolelle vihreämmästä nurmikosta nauttimaan (leikkaamaan sitä). Jonas ansaitsi tämän päivän esityksillään juurikin tämän verran palstatilaa.

Kapteenimme Olli ”köyhän miehen Jack Sparrow” Kaasinen painotti ennen peliä Rääkkyläläisellä röyhkeydellään oman aktiivisen pelitapamme merkitystä ja kuulan mahtipontista liikettä. Tästä liikuttuneena (kovana metsämiehenä tunnettu) Ikosen Tomi alkoi kaivella kassistaan haulikkoa, mutta kaikkien onneksi se oli kuitenkin jäänyt kotiin ja Tomi tyytyi vain tuijottamaan Lehdon Karin pyssyä. Karin vieressä oli turvallista pelata. Alusta lähtien tämän (tuhkimo)tarinan juoni oli selvillä. Me valitsimme tanssittavat kappaleet ja vastustaja tyytyisi parketilla vietäväksi. Ensimmäinen erä oli meidän näytöstä – miehet olivat aktiivisia, kuula liikkui näyttävästi ja vihainen lintu lämmitteli maalilla lainahöyhenillä itseään. Laadukkaita maalipaikkoja saatiin luotua liukuhihnalta. Erityisesti taisteluvaunumme taka-akseli Pesonen-Hiltunen oli pelipäällä nakutellen useamman näyttävän kihauksen. ”Kovasta kosketuksesta” tunnettu yhden miehen keikkasetti Pesonen kunnostautui tällä kertaa syöttäjänä ja Hiltusen Tero taivaanrannan maalarina. Kun vielä keikkabussiin otettiin konnarin paikalle Hämäläisen Pekan tasoinen raspikurkku, oli kattaus mielestäni aika valmis.

Toisessa erässä myös vaunumme etupää, kuljettaja ja kartturi (Kaasinen&Ruokolainen) alkoi hiljalleen löytää yhteisiä säveliä järjestäen yleisölle pari nättiä balladia. Ketjun kolmas lenkki, Wesa ”Keijon ja Arjan poika” Kontturi kasasi sähkömiehen teipillään kokonaisuuden mallikkaasti. Ja hyvässä sopassahan on aina lopputwisti, ja tällä kertaa siitä vastasivat herkut serkut Joona ja Jarkko. Ensimmäinen heistä taisteli läpi harmaan kiven ja jälkimmäinen napautti Fonzie-tukallaan 3 napakkaa täysosumaa. Melko hyvä menu oli siis tarjolla.

Lajin ja sarjatason luonteeseen kuuluen ote kuitenkin herpaantui hiukan (hiekkaranta Kainuussa) kolmannessa erässä ja vastustaja sai naurettavan sähläyksen päätteeksi rikottua Aleksin haaveet nollapelistä. Onneksi ilon pisaroita jäi vihaisen Linnun rintataskuun yhdestä heitetystä maalista, jota tuomarit eivät kuitenkaan suostuneet hyväksymään. Sen verran tulinen rykäisy oli, että yksikään vastustajan pelaaja ei ehtinyt näkemään palloa ennen kuin se jo heilahti vastustajan verkossa. Esiripun laskeutuessa 45 minuutin kohdalla tulostaululla komeilivat 12-1 lukemat eikä paremmasta joukkueesta ollut epäselvyyttä.

Ilolientä litkivät: Tero Hiltunen 4+1, Harri Pesonen 1+4, Jarkko Timoskainen 3+0, Olli Kaasinen 2+1, Tero Ruokolainen 0+3 jne.

Mitä jäi käteen: Iloista mieltä ja vastustaja raivattu pois tieltä. Hikeä, liikettä ja kauniita maaleja, kuka edes muistaa viikon takaisia kunnallisvaaleja. Hyökkäystä, puolustusta ja pari peittoo – vihellys, torjunta ja pari sairaan napakkaa heittoo.

Päivän toinen näytelmä ei sitten kulkenut aivan samanlaisella käsikirjoituksella. Vastassa oli sarjaa ehkä jopa hiukan yllätyksellisestikin johtava SB JAWS (kotipaikka tuntematon). Ilomantsin Kuuksenvaarasta viime viikolla löydettyjen luolamaalausten mukaan joukkueessa oli ärsyttävän hyväjalkaisia kavereita, lisäksi roosterissa näytti olevan miehiä enemmän kuin lääkäri oli määrännyt. Ennen peliä kopissa oma shamaanimme Olavi Kashmir ounasteli dialogille vauhdikasta juonta ja eipä hän tässä paljoa metsään mennyt. Alusta alkaen peli oli liikkuvaa ja viihdyttävää, molempien joukkueiden keskittyessä pelaamaan siistiä salibandya. Pelin alussa ote oli jopa hienoisesti meillä sinimustilla, vastustajan ollessa vähän ihmeissään. Laadukkaan tuomarilinjan vuoksi ottelua ei tarvinnut pelata liiemmälti jäähypenkin puolelta, vaikka muutamia pallottoman pelaajan selkään ajoja jäikin viheltämättä. Noh, tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Ensimmäinen ja toinen erä eteni tasatahtia maaleja tehden (pari kumpainenkin).

Kolmannessa erässä Hait kuitenkin puraisivat Itä-Suomen katoavaa luonnonperimää pari kertaa tuhoisin seurauksin ja siirtyivät pienelle karkumatkalle. Vielä kun kolmannen erän puolen välin tienoilla Ruokolaisen Tero taklattiin laidan yli lasarettiin, katosi Pogostan pelistä viimeinenkin idea ja uskallus. Kaivattua onnellista loppua ei yleisön pyynnöistä huolimatta saatu aikaan ja niinpä esiripun laskeutuessa lukemat tulostaululla olivat vastustajalle 3-6. Encorelle ei ollut tarvetta, liikkuvampi joukkue voitti tänään.

Kesäkeiton sekaan mausteita laittoivat: Valitettavasti tarkat tilastot jäivät Shamaanille, mutta ainakin Hiltusen Tero ja Pesosen Harri taisivat napata pari sulkaa hattuun. Simo ei tällä kertaa olisi halunnut palstatilaa, mutta kyllä hän sitä joka tapauksessa saa. Ilman Simon näyttäviä kengurunloikkia ja liimanäppejä numerot olisivat olleet aivan erilaiset. Onneksi Simolla on lyhyt tukka!

Mitä jäi käteen: Kauneus on katoavaista ja hyvä yritys ei aina riitä. Tänään oli kivaa ja nautittiin pelistä sekä sen tuomasta henkisestä ravinnosta. Jokainen mies ansaitsi omilla esityksillään paikkansa. Tappiot eivät ole ikinä mukavia, mutta ne tekevät elämästä inhimillistä. Ne kasvattavat meitä ja täytyy muistaa, että tämä on kuitenkin vain salibandya. Kiitos kaikille kanssani hikeä vuodattaneille.

Seuraava näytös: Seuraavan kerran sarjapisteistä taistellaan hampaat irvessä ja leuat verillä la 24.11.2012 Joensuussa IntersportCenterillä. Kaikki ovat silloin tervetulleita katsomaan ja kannustamaan meitä.

TeroÄr
 
8.10.2012 Sivun alkuun
Tero Ruokolainen/Vaarojen Maraton – aktiivikuntoilijan näytönpaikka
”Mut nielee maa, jos en juokse.
Tie on mun kotini ja löydän sen luokse…”

Voisin kai kiittää (syyttää) kestävyysjuoksuinnostuksestani entistä (ja myös nykyistä) joukkuetoveriani Olli ”Olaf” Kaasista. Tämän, ihmisen fysiologiasta lähes kaiken tietävän herrasmiehen, houkuttelemana osallistuin ensimmäiselle maratonilleni keväällä 2008 ja paikkana oli helteinen Tukholma. Kyseinen juoksukokemus muistutti hyvin pitkälti alakouluikäisen uimakoulua – yritin vain pysyä pinnalla. Positiivisen koettelemuksen jälkeen olin kuitenkin lyömässä kalenteriini jo seuraavaa tavoitetta, sitten seuraavaa, sitten seuraavaa ja jne. Juoksu vei minut mukanaan!
Nyt olen harrastanut työnteon, salibandyn, kuntosalin ja muun vapaa-ajan (virvokkeet ja villit naiset) ohessa kestävyysjuoksua jossain määrin tavoitteellisesti n. kahden vuoden ajan. Talvet olen pelannut säbää FC Pogostan hurmiollisessa kantriorkesterissa. Se onkin tuonut sopivaa vaihtelua junnaavaan juoksuun sekä tietysti myös useita unohtumattomia iltakekkereitä karvaisten ystävieni seurassa.
Kulunut kesä ja syksy ovat olleet juoksun saralla varsin erilaisia aiempiin vuosiin verrattuna. Olen osallistunut kaiken kaikkiaan 7:mään erikokoiseen juoksukimaraan. Näistä ehkä onnistuneimpia kokemuksia ovat olleet toukokuussa Porissa juostu Yyterimaraton (3.07.20), syyskuussa Ylöjärvellä twistailtu Hämeen Hölkkä (1.20.13) ja syyskuun lopussa Tampereella pinkaistu puolimaraton (1.20.50). Kylillä olen kuullut sanottavan, että nälkä kasvaa syödessä – ilmeisesti minulla on sitten aina nälkä!
Monille pelkkä juoksun ajattelu saa vahvan oksennusreaktion päälle – inhosta puhumattakaan. Tottakai juoksu tuntuu aluksi vaikealta, mutta tietyn kynnyksen ylitettyä se alkaa tuntua helpolta ja siihen kehittyy hyvin vahva riippuvuus. Tästä riippuvuudesta minäkin nykyisin kärsin ja nautin – täysillä! Tämän ovat huomanneet myös Tampereella sijaitsevan, urheiluvaatetukseen erikoistuneen Noname Brand Storen työntekijät. Kehotankin jokaista Tampereelle matkailevaa urheilijaa tutustumaan kyseiseen liikkeeseen – vaatteet ovat huikeita ja mikä tärkeintä, palvelu on henkilökohtaista ja todella ammattitaitoista!
Jotta urheilusta saisi mahdollisimman paljon irti, on hyvä jakaa kokemus muiden urheilusta kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Seuraavissa katkelmissa käyn hiukan läpi viimeisimmän urheilurutistuksen, Kolilla juostun Vaarojen Maratonin vaiheita.
”Juokse, niin kukaan ei sua kiinni saa.
Menojalat painaa, kun kiiruhtaa…”

Starttipistoolia odotellessa – Kuka pieksää ja kenet!
Herätyskello soi lauantaiaamuna klo 5.20 Joensuun Noljakassa. Nousen ylös sängystä kuin ammus, ja jo tässä vaiheessa tiedän olevani tänään liekeissä. Normaalit aamurutiinit (aamujumppa ja aamupala) ja sen jälkeinen matkustus kilpailupaikalle sujuu kuin elokuvissa rajavartijasiskon ohjatessa laivaa. Tunne on levoton, odottava ja energinen. Ilmoittautumisen jälkeen pukeudun kisavarustukseen, hypistelen hiilarihöyryissä juomareppuani ja laitan mp3-soittimen valmiiksi. Tämän jälkeen pompin lähtöalueelle tekemään alkuverkkaa. Juuri ennen lähtöä myös aurinko alkaa pilkistää pilven raosta – ilmassa on urheilujuhlan tuntua. Starttiviivalla muistan erään villin ja viekkaan tytön ohjeet – luo vihainen katse vastustajiin ja totea itsellesi ”mie pieksän ne kaikki!” Klo 9 paikallista aikaa läpsähtää starttipistooli ja säntään luottavaisin mielin kärkijoukon mukana matkaan.
1-5 km – Olen Eskimo!
Kuluva viikko oli treenien osalta pääasiallisesti kevyttä hölkkää ja lepoa. Tiistaiaamuna suoritetulla tyhjennystreenillä ja sitä seuranneella kahden päivän hiilihydraattitankkauksella pyrin varmistamaan hyvän energiatason lauantain kissanristijäisiin. Ensimmäisten kilometrien aikana huomaan onnistuneeni tässä mallikkaasti ja olo on kuin eskimolla iglussa. Olen täynnä, jalat tuntuvat raskailta ja hiilarit tihkuu korvista. Ensimmäiset pari kilometriä taiteillaan aluksi poluilla ja noin 3 km:n kohdalla siirrytään tielle. Tässä vaiheessa huomaan, etten ole kisan ainoa ilomantsilaislähtöinen ajokoira. Vahvana ja kokeneena hiihtäjänä tunnettu Mäkisen Antti kirii rinnalle ja valittelee minun tavoin täyttä oloaan. Jatkamme matkaa yhteistuumin rentoa noin 4.25 min/km vauhtia edeten.
6-10 km – Hiihtäjä-ässän reppuselässä
Reilun 6 km:n juoksun jälkeen siirrymme tieltä takaisin polulle ja Herajärven kierroksen retkeilyreitille. Tässä vaiheessa vauhti luonnollisesti hidastuu. Juoksu tuntuu edelleen raskaalta sekä sokeriselta. Tässä vaiheessa teenkin järkevän päätöksen pysyä Antin peesissä ja reppuselässä, koska vauhti tuntuu enemmän kuin sopivalta. Noin 50 metrin päässä edellämme taivaltaa 5 sankarin nippu, joka pitää reipasta vauhtia yllä ja yrittää kovasti karata ulottumattomiimme. Aiemman kokemuksen turvin tiedän, että tässä vaiheessa ei ole mitään järkeä lähteä hötkyilemään. Edelläni läpsyttelevä Antti toteaa minulle ”Kiviniemen jälkeen ehtii hyvin kiristämään” ja olen siitä aivan samaa mieltä. Tässä vaiheessa vauhti on rennon letkeää (n. 5.45min/km).
11-15 km – Täähän alkaa tuntua jo aika helpolta
Noin 10 km:n tie- ja polkujuoksun jälkeen kroppa alkaa hiljalleen aueta, jalka tuntuu kevyeltä ja eskimo-olo on enää kaunis muisto vain. Nopean kelloon vilkaisun jälkeen vedän naamariin ensimmäisen puolikkaan toisesta mukanani olleesta energiapatukasta. Palan painikkeeksi otan letkusta kevyen huikan suolalla terästettyä urkkajuomaa ja totean fiiliksen olevan hyvä. Tässä vaiheessa teen tärkeän huomion – edessä steppaavat kaiffarit eivät ole päässeet karkuun. Takaa sen sijaan ilmestyy mukaan remmiin yksi Tomi, nimittäin Katajan Pyylampi.
16-20 km – Mennään me laivaston miehet paatilla vaan!
Lakkalan ja Kiviniemen välinen pätkä on ennakkotietojen mukaan erittäin kosteassa kunnossa. Ensimmäiset kunnon lammikot pyrin vielä kiertämään, mutta siinä vaiheessa kun Inovin suunnistuskengät uppoavat savea muistuttavaan liejuun kokonaan, päätän luopua siitä ideasta. Nyt tossut ovat likaiset, mutta lopputuloksen kanssa sillä ei ole mitään merkitystä, koska ulkonäköpisteitä ei heruisi muutenkaan. Reilun 17 km:n kohdalla saavumme Kiviniemeen vesistön ylitykseen. Yksinäisenä etuvasemmalla nököttävä vetolossi ei saa kolmen miehen koplassamme yhtään kannatusta ja turvaudumme järjestäjän tarjoamaan venekyytiin. Soutuveneessä, laineiden liplatellessa on aikaa nauttia pari kourallista suolapähkinä-rusinasekoitusta. Nam! Venekyydistä päästyämme, kureliivit riisuttuamme ja pari askelta otettuamme, saavumme Kiviniemen vesipisteelle. Kouraisen mukaani pienen mukillisen lähdevettä ja suuntaan seuraavalle tiepätkälle. Edessämme näkyy edelleen alkumatkalta tuttu 4:n kaiffarin joukko (yksi heistä unohti itsensä vesipisteelle) sekä muutama retkisarjalainen (jotka starttasivat matkaan aamulla klo 7). Reilun kilometrin jälkeen siirrymme tieltä polulle ja edessä on kevyt Kolinvaaran nousu.
20-28 km – Tero Vaara, Tero Vaara!
Kolinvaaralle nousu ja sen jälkeinen lasku Heraniemen tielle sujuu kuin itsestään. Ei oikeastaan tunnu vielä missään, totean hiljaa itselleni. Samalla mietin, että vuosi sitten yksinään näillä kilometreillä taivaltaessa alkoi jaloissa jo pikkuisen tuntua. Nyt oltiin liikenteessä hyväjalkaisella porukalla ja puolimatkan (21,5km) krouvi saavutettiin aikataulun mukaisesti n. 1 tunnin 50 minuutin kohdalla. Takataskussa hyvässä tallessa pidetyn kartan mukaan nyt alkaisi reitin kovin pätkä. Edessä oli kaikkien tietämä, ihailema ja pelkäämä Ryläyksen osuus. Se käsittää ensin pari pientä ja rapsakkaa nyppylää laskuineen, kunnes lopulta kiivetään 323 metrin korkeudella sijaitsevalla vaaran laelle. Nousua vajaan 6 km:n matkalle tulee karkeasti laskettuna pikkaisen alle 200m. Ei siis mitään tasamaan juoksua. :)
Ryläykselle lähdettäessä kokoonpanomme on vielä sama. Antti edellä, sitten minä ja Pyylammen Tomppa aivan kannassa kiinni. Ensimmäisessä nousussa minusta tuntuu kuitenkin siltä, että vauhti on vähän liian verkkainen ja Antti Toteaakin minulle, ”mikäli sulla Tero on menohaluja, niin mene vaan.” Otan neuvosta vaarin ja siirryn vetojuhdaksi. Hetken aikaa läpät korvilla ylämäkeen tarvottuani huomaan, että herrat ovat jääneet kyydistäni ja vielä ylämäessä. Tuumin, että ilmeisesti kesällä tehdyt mäkivedot eivät olleet turhia ja jatkan matkaa yksin. Hetken aikaa yksin kirmailtuani edessä näkyy jo parin toverin selät. Otan heidät kiinni leikiten ja jään tutkailemaan tilannetta.
Ryläyksen korkeimmalle kohdalle noustessa mieleeni hiipii ajatus pienen nykäisyn tekemisestä. Tässä vaiheessa meitä on mukana kolme jeppeä, joista toinen on Kalevan Rastin A-P Kaivosaari. Minä vastaan suunnistaja, totean nöyrästi itselleni. Mitä teen vai teenkö mitään?! Nousun käännyttyä tasamaaksi ja pieneksi laskuksi päätän kuitenkin nykäistä. Toinen soturi jää saman tien, Kaivosaaren roikkuessa vielä mukana.
28-30 km – Uudet pitkospuut
Ryläyksen jälkeiset laskut sujuvat minulta kuin valssi vanhojen tansseissa. Totean itselleni Ryläyksen olleen tänä vuonna aiempia vuosia vaisumpi. Onkohan se tullut vanhaksi vai olenko minä paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten? Hetken rennosti poluilla lasketeltuani pääsen lyhyelle tieosuudelle. Perhana, KR:n kaveri ärsyttävän tyylikkäine neonpunaisine juoksusukkineen on edelleen lähes kannassa kiinni. Päätän lyhyen tieosuuden jälkeen lisätä polulla vähän vauhtia ja katsoa, josko se auttaisi.
30-37 km – Kun naiset kannustavat
Etenen ensin pitkin märkää polkua, kengät aivan mudassa – ei haittaa! Sen jälkeen edessä on pätkä uutta pitkospuuta, johon nastarit iskevät vimmatulla raivolla. Juoksuhurmiossa vilkuilen levottomasti sekä kelloani että taakseni. Kaveria ei enää näy. Tiedän vesipisteen tulevan hetken kuluttua ja siellä ihanat naiset odottavat minua. Vihdoin tie näkyy polun päässä ja samalla alkaa älytön mylvintä! Olen kuulemma kilpailussa neljäntenä, ei siis ihan huonosti säbäilijältä. Tosin viime vuonna simahdin juuri tämän vesipisteen jälkeisellä tieosuudella, joten kaikki on vielä avoinna. Nyt olen kuitenkin henkisesti vahvempi ja olo on kuin teinipojalla ensitreffeillä – levoton ja jännittynyt!
Parin vesimukillisen jälkeen jatkan matkaa. Edessä on viimeiset kymmenen kilometriä, josta suurin osa hyväpohjaista hiekkatietä. Päätän antaa levottomien jalkojeni viedä ja vauhti nousee kuin itsestään. Pitkästä matkasta huolimatta pystyn ylläpitämään kohtalaista vauhtia (n. 4.40-4.50 min/km). Ohitan matkalla muutamia retkisarjalaisia ja saan heiltä pientä tsemppiä. Taistelu käydään nyt pääni sisällä.
38-40 km – Miksi en alkanut harrastamaan laskettelua?
Koska pelkkä tietä pitkin juokseminen ei sovi Vaarojen Maratonin luonteeseen, käymme loppumatkasta vielä kertaalleen Ukko-kolin laskettelurinteiden puolivälissä ihailemassa Pielistä. Nätiltähän se näyttää, ei käy kieltäminen. Tämän jälkeen laskeudumme vielä varmuuden vuoksi ihailemaan Kolin sataman kahvilarakennusta, jotta sekään ei pääsisi unohtumaan mielestämme. Punainen tupa on edelleen paikallaan - aivan kuten viime vuonnakin.
40-43 km – Ensin vasen kylki edellä ja sitten oikea kylki edellä
Kolin sataman kohdalta alkaa punainen matto ja pelottava loppunousu. Samalla hetkellä väliaikamatto piippaa ja lähtee laskemaan aikaa mäkiosuudelle. Puhdas päkiäjuoksu on tällä hetkellä vain märkä päiväuni, joten turvaudun koko jalkapohjaa käyttävään juoksutaktiikkaan. Hoen hiljaa mielessäni ”Ei kramppaa, ei kramppaa”-mantraa ja saan pidettyä kaukaisesti juoksua muistuttavaa liikehdintää yllä. Ohitan ensin yhden, sitten toisen retki- ja lyhytsarjalaisen ja ennen viimeistä pitkää nousua olen joutunut turvautumaan kävelyyn vain kerran. Olen tyytyväinen itseeni. Edessäni häämöttää viimeinen pitkä nousu ja päätän juosta sen ylös. Tyyli on vapaa ja minulla se vaihtelee vasemman ja oikean kyljen ristitulessa edeten. Enää pieni nyppy, jonka puolivälissä joudun turvautumaan hetkeksi kävelyyn – ei vaan pysty! Noh, pienen kävelyn jälkeen pystyn ottamaan 30 metrin spurtin ja pääsen yli maalilinjan.
Maalissa – Nytkö se jo loppui?
Maalilinjan ylitettyäni kello pysähtyy kohtuulliseen aikaan 4.03.45 ja uusi ennätykseni on tosiasia. Hassua on mielestäni se, että en ole läheskään niin uupunut kuin vuosi sitten. Aika parani n. 25 minuuttia ja sijoituskin nousi muutaman pykälän. Loppujen lopuksi päädyn 43 km:n sarjassa sijalle 4. ja olen tyytyväinen. Ilmeisesti on tullut tehtyä vuoden aikana oikeita asioita, pohdin Sokos Hotel Kolin terassilla istuessani ja endorfiinihöyryä odottaessani.
”Juostaan, juostaan.
Nopee, nopee, nopee.
Kintut on liekeissä,
silmät on sokeet.”
Yhteenveto – Päivän kohokohdat sekä TOP 3
Järjestäjät (KarSu) olivat tilanneet kilpailupäivälle mahtavan sään. Aurinkoinen ja vuoden aikaan nähden varsin lämmin sää (+12 astetta) antoi edellytykset hyvälle juoksulle. 43 km:n sarjan voittaja, kilpasuunnistaja Jonne Lakanen oli uudella reittiennätyksellä 3.39.10 aivan omaa luokkaansa. Tuossa reilussa 20 minuutissa näkyi kilpaurheilijan ja kuntoilijan ero.
Päivän TOP 3 listaan päätyvät seuraavat asiat:
1. Loppuaika 4.03.45
2. Nonamen ja Skinsin varusteet sekä huolellinen valmistautuminen ja kevyet jalat
3. Aurinkoinen sää, myötäinen tuuli sekä loistavat huolto- ja kannustusjoukot
Tämän jälkeen on hyvä huilata hetki. Sitten alan valmistautua tulevaan talveen FC Pogostan sinimustissa sählyn 3-sarjaa pelaten ja urheilusta nauttien. Ensi kesänä odottavat uudet maratonit ja juoksukimarat.
Kiitos ja kuulemiin…
-Tero-
Ps. Mikäli jaksoit lukea tänne asti, niin tulokset löytyvät Vaarojen Maratonin nettisivuilta:
http://www.karsu.fi/vaarojen-maraton
 
2.10.2012 Sivun alkuun
Kausi 2013 korkattu - Ilomantsin turnaus
Paikka:
29.9.2012, liikuntahalli, Ilomantsi, Suomi (vaikka joku epäili).

Viisumisekoilujen jälkeen paikalla oli klo 08.30 lähes koko joukkue. Myöhästelyjen takia Ikosen Tapsa (2+0) nostettiin rosteriin, mikä ei välttämättä kerro rosterin leveydestä (eikä ainakaan pituudesta) vaan siitä, että huipulla ei pienintäkään virhettä anneta anteeksi. Joukkueessa virheet on minimoitu, paitsi tietysti kentällä. Uuden kauden kynnyksellä joukkueeseen oli saapunut kaksi uutta pelaajaa. Paluumuuttaja Olli ”Sari” Kaasinen palasi vahvistamaan Pogostan kokoonpanoa. Lisäksi Vesa Kontturi tuli hakemaan nostetta uralleen ja mikäpä olisi parempi paikka siihen, kuin JosBan akatemia. Ei mennyt Vesalla valinta putkeen, niin kuin ei hallille saapuminenkaan. Ei väliä. Pääasia, että päästiin pelaamaan.

Pogosta – Spartak
Ensimmäiseksi Pogostan vastustajaksi oli arvottu Joensuulainen Spartak, jonka ainoa tavoite tällä kaudella on voittaa Pogosta. Tavoite oli realistinen aina siihen asti, kun tuomarin pilli soi aloituksen merkiksi. Ensimmäiseen peliin maalin eteen arvottiin pehmeäsulkainen Ilomantsin oma västäräkki, Aleksi Lintu.

Ketjut olivat seuraavat:
Pesonen – Hiltunen – Hämäläinen – Lehto – Lehto
Kaasinen – Kakkonen – Ikonen (2+0) – Ikonen – Timoskainen.

Molempien joukkueiden peli näytti siltä, kuin pelin kauden alussa tuleekin näyttää – varovaisia pallon menetyksiä lähes koko kentän alueella. Ensimmäistä maalia saatiin odotella viisi minuutti ja sen teki kotijoukkue Pogosta. Maalin teki siniviivalta Lehto ja syötti Lehto. Toisen maalista vastasi Tapio Ikonen (2+0) Harri Kakkosen syötöstä. Sama mies vastasi myös 3-1 maalista Tomi Ikosen syötöstä. Jos en väärin muista, niin Tapio taisi ohjata Tomin laukauksen maalin edestä maaliin. Allekirjoittanut ei päässyt saunailtaan kuuntelemaan Tapion maaleista seikkaperäisiä selostuksia - joita muut haltioituneina koko illan kuuntelivat - minkä vuoksi maalin tarkka kuvaus jäi puutteelliseksi.

Vastustaja kiri jo 3-3:een, mutta sitten Pesosen Harri sai maalihanansa auki. Ensin 4-3 maali ylivoimalla pienestä kulmasta ja sitten Harri Kakkosen 5-3 maalin jälkeen 6-4 maali, joka jäi voittomaaliksi. Viimeisen 7-5 maalin teki Tero Hiltunen. Vastustaja oli askeleen jäljessä lähes koko ajan, mutta he saivat pari helpohkoa maalia Pogostan virheistä. Paras vastustajan oivallus oli heidän ainoan ylivoimansa aikana, jolloin he tekivät kulmavaparista ihan kelpo maalin. Urheiluruututavaraa.. Muuten Spartak ei ollut oppinut mitään edelliskaudesta, vaan jonkun oli taas otettava se pakollinen jäähy (Spartak otti kaksi jäähyä, joista ensimmäinen oli vahinko, jota ei lasketa).

Jatkossa kannattaa miettiä, että sen voi ottaa muutenkin, kuin vastustajaa ajelemalla. Mallia kannattaa ottaa Pogostasta, joka otti jäähyn ihan vaan miehekkäästi mailaan lyömällä. Spartak sai opetuksen toisessa pelissä, jossa jäähypenkkiä kulutettiin urakalla. Luulen, että Spartakin tämän kauden jäähyt olivat siinä, koska joukkue jäi pisteissä nollille. Loppujen lopuksi ihan kiva vastustaja.

Pisteet: Pogostalle 2, muulla ei väliä
Tähdet:
*** FC Pogosta
** Paikallinen ruokapaikka
* Nurmikolla mönkinyt kastemato

SB Dobris-Pogosta
Toisessa pelissä vastaan tuli ex-liigamies Juhani Tuomaisen tähdittämä Dobris. Maaliin laitettiin Ilomantsin ylivoimaisesti söpöin sähkömies, Simo Malvela. Ketjumuutoksia tehtiin lievän loukkaantumisen takia. Puolustuksessa Lehdon paikan otti Joona Eronen ja Tapio (2+0) teki tilaa Vesa Kontturille. Peli alkoi Dobriksen korkeahkolla karvauksella, joka tuotti ongelmia Pogostan puolustajille. Ei tarvinnut arvata, kumpi joukkueista tekisi ensimmäisen maalin. Sen kunnian sai odotetusti Dobris, joka vastasi myös 2-0 maalista.

Sitten Pogosta sai juonesta kiinni ja teki 2-1 kavennuksen. Maalin teki Harry the Two, Kaasisen hyvästä syötöstä. Kolmannen erän alussa Dobriksen johtaessa 3-1 Pogosta otti aikalisän. Tapio ja joukkueen intialaiseksi päähierojaksi siirtynyt Esa Kyykallio juonivat ketjumuutokset loppuerää varten. Muutokset tuottivat tulosta ja Pogosta alkoi pikkuhiljaa saada pelin juonesta paremmin kiinni. Harri ”Pelaan kokopelin” Pesosen kahdella maalilla Pogosta tuli tasoihin. Juuri ennen loppua Harri Pesonen syötti (ihmetellessä samalla, mikä on vaihtopenkki) pallon Pogostan jäljellä olevalle Lehdolle, joka laukoi maalivahdin jalkojen välistä 4-3 voittomaalin Pogostalle. Siitä oli hyvä siirtyä saunailtaan.

Pisteet meni jotenkin.
Tähdet:
*** FC Pogosta
** Dobris
* Diktaattori-elokuva

Saunailta
Pogostan joukkue on sen verran harmaa ja tyylitön, että saunaillat on vietetty virastotalolla. Tämäkään kerta ei tuonut siihen poikkeusta. Poikkeus ei myöskään ollut se, että viinasta, laulusta ja naisista Pogosta oli valinnut (lue: saanut) pelkän viinan. Saunaillasta pois joutui jäämään J Lehto, jonka polvi kipeytyi ensimmäisen pelin jälkeen. Toivon itselleni pikaista paranemista. Illan ohjelmasta vastasi Olli Kaasinen ja Värttinä. Sitten kauniita miesvartaloita ihailtiin saunassa, minkä jälkeen kuunneltiin Tapion (2+0) maalikooste ja hoidettiin ruokailu. Kaiken tämän jälkeen siirryttiin paikalliseen salakapakkaan, mistä matka jatkui Hotelli Mantsin yökerhoon. Koska Pogostan sivuilla on paljon lapsilukijoita (eikä oikeastaan muita), jätän K-18 materiaalin arvailujen varaan.

Hyvän kaudenavauksen jälkeen on helppo jatkaa tuleviin koitoksiin. Uudet miehet hoitivat paikkansa hyvin ja yleisöäkin oli eksynyt toisen pelin ajaksi katsomoon ihan kiitettävästi. Näin korkattiin kausi 2012-2013 ja vähän muutakin.

JLe
 
23.9.2012 Sivun alkuun
TERÄVIN KÄRKI - Salibandyn 3-divarin kaudiennakko 2012-13
Ylellä pyörivässä ”Urheilukatu 2” ohjelmassa on urheilutoimittaja Kaj Kunnaksen luotsaama Kunnaksen Kärki -osio, jossa hän pureutuu tiukasti ja taitavasti ajankohtaisiin urheiluaiheisiin. Meillä itäisessä Suomessa ei valitettavasti ole Kaj Kunnaksen tasoista urheilutoimittajaa, joten terävin kärki penaalistamme puuttuu. Siitäkään, että onko meillä edes sitä penaaliakaan tallella, en ole enää aivan varma. Noh ja anyway - taas on yksi sateinen kesä itärajalla takana ja edessä on tunteikkaita hetkiä reikäpallon parissa. Tulevan talven aikana on luvassa sekä suuria urheilujuhlia, onnistumisia, pettymyksiä kuin loraus tappion karvasta kalkkiakin. Seuraavissa kappaleissa on pureuduttu naprapaatin ja kiropraktikon opein sekä selkäydinmallein tulevaan 3-sarjan sählykauteen. Ennustuksia ja veikkauksia en lähde kuitenkaan terävimmän kärjen puuttumisen vuoksi tekemään, vaan nostan ainoastaan mielenkiintoisia kissan häntiä pöydälle.

Joukkueista ei ole paljon faktatietoa, mutta sitäkin enemmän meillä on kuulopuheita sekä tuhannen ja yhden yön märkiä unia. Viime kauden päätteeksi sarjan jättivät muutamat tasokkaat ja vähemmän tasokkaat niput. Tämän lisäksi muutama uusi kukka saatiin nippua täydentämään. Kaikille 3-sarjan joukkueille lienee yhteistä ainakin yksi asia, nimittäin hyvin omatoiminen ja vapaamuotoinen kesäharjoittelu. Toiset pelaavat jalkapalloa paikallisessa takapihan sarjassa, toiset lämmittävät grilliä ja saunaa koko kesän, joku leikkii viheriöllä Tiger Woodsia ja joku kuvittelee jopa makuuhuoneessakin olevansa Tiger Woods. Ja siitähän vaimo ei tykkää!

Kaikesta ja siitäkin huolimatta tartun nyt härkää sarvista ja hyppään bussikuskin paikalle. Seuraavissa lyhkäsissä katkelmissa kerron tarinoita tulevan kauden joukkueista ja heidän syömähampaista sekä amalgaamipaikoista. Mikäli vielä jonotat alennustiketti kädessäsi tämän bussin kyytiin, niin tervetuloa ja –menoa!

FBI
Jos viime kauden päätteeksi III-sarjasta nousivat kakkoseen kohtuu lähietäisyydellä olevat OuPa ja VehVe, niin tänä vuonna mikään ei mene hyvin. Iisalmesta, kyllä vain, juuri sieltä Olvin kotikonnuilta sarjaan tulla tupsahti sitten oikein urakalla sakkia. Seuran edustusjoukkue valahti alas kakkosesta ja kakkosporukka ilmeisesti pölähti ylös nelosesta. Huh huh, sanon minä! Ja kaiken hyvän lisäksi pelaamme vielä kaksi peräkkäistä turnausta tuolla Jumalan hylkäämässä paikassa. Noh, viime kauden kakkosen pistepörssistä löytyy kuitenkin 25 parhaan ukkelin sakista kaksi agenttia, nimittäin Esko Seppälä ja Pauli Aaltokoski sijoilta 14. ja 24. Sitä, että pelaavatko nämä urheat ritarit vielä samassa sakissa, en jaksanut edes heidän sivuiltaan tarkistaa. :)

FBI II
Nousi III-sarjaan nelosen suorana lohkovoittajana. Pistepörssistä näytti löytyvän kolme sälliä Top 3:sesta, joten pelimiehiä näyttäisi ainakin sen verran olevan. Tässä vaiheessa pyörähdin ihan mielenkiinnosta FBI:n kotisivuilla ja uutisista huomasin innokkaana lukihäiriöisenä kakarana oven heiluneen tiukasti agenttien edustusjoukkueessa, mutta kakkosporukan runko on näyttänyt säilyneen pitkälti samana. Luvassa on siis varmasti tiukkoja vääntöjä ja näytönpaikkoja. Kuka tarttuu mikkiin ja kuka hiireen, jää nähtäväksi kauden startatessa vajaan kahden viikon päästä Ilomantsissa.

FC POGOSTA
Oma lehmä ojassa, hevosen kenkä kaulassa ja mitäpä vielä muuta. Ilomantsi on Suomen ja EU:n manneralueen itäisin kunta. Kunnan asukasluku on 5 790 henkeä ja sen naapurikunnat ovat Joensuu ja Lieksa. Ilomantsilaisuus on jotain mitä rahalla ei saa eikä treenaamalla voi kehittää. Se on ihmisessä luontaisesti. Viime kaudella Pogo lukeutui sarjan mustiin hevosiin ja yllätti kaikki pelaamalla välillä jopa ihan ihailtavan ilomantsilaista säbää. Tänä vuonna tilanne on aivan erilainen. Kesän siirtoikkunasta tuijottivat sisään ainakin Kaasisen Olli (LeBa-96) sekä vielä toistaiseksi tuntematon suuruus Vesa ”W” Kontturi. Vesa pelasi säbää juniorivuosina Ilomantsin Iskussa, mutta on sen jälkeen keskittynyt enemmän kreikkalaisena adoniksena olemiseen sekä ukrainalaiseen kahvakuulaharrastukseen. Poislähtijöiden listalla ovat vanhat hyvät herrat Marko Parviainen, seuraikoni ja voimahahmo Tapio Ikonen, Jari Luukkainen, Jouni Hiltunen sekä Esa ”Ase” Kyykallio. Tampereella levottomia tossujaan ulkoiluttavan Tero Ruokolaisen tilanne on huhujen mukaan avoin, tosin seurasiirto taisi napsahtaa vitosessa pelaavan Pä-Lu:n osoitteeseen. Joka tapauksessa Hartsa&Pesosen, Lehdon veljesten, Hiltus Tertsin, kuvankauniin Kakkosen Harrin ja Timoskaisen Jarkon harteille asetetaan tällä kaudella isoa viittaa. Se, että onko vihainen lintu Aleksi jo leppynyt jää nähtäväksi. Varmaa on kuitenkin se, että Simon polvilumpioihin lisättiin keihäänheittäjä Tero Järvenpäälle tehdyn lonkkaleikkauksen yhteydessä uutta Nokian kumiseosta.

LeBa-96 II
Kontiolahtelaista laatutyötä vuodesta -96. Viime kaudella taLeBaanit sijoittuivat sarjassa jopa hieman yllättäen kolmanneksi. Varsinaisia tähtiä ei Nissisen Antin leveiden hartioiden takana näkynyt, mutta kolmen ketjun tasainen dieseljuna kulki kiskoilla kuin Allegro konsanaan. Kesän aikana hissiliikettä seuran edarin ja kakkosporukan välillä on tapahtunut ja kyliltä kantautuneiden puheiden perusteella herrat Nissinen, Piiroinen, Vaakanainen ja Korkalainen ovat siirtyneet aidan vihreämmälle puolelle onneaan koittamaan. Lisäksi taikuri Mika ”G” Virolainen muutti etelään, joten kokemusta ja taitoa kuljetettiin porukan harjoituksista pois kottikärrykaupalla. Jäljellä jäivät kuitenkin vielä Riissasen Teron ja Hirvosen Nikon kaltaiset oriit, joten LeBa lienee tänäkin vuonna kolkuttelemassa kärkiä ja päitä. Ai niin ja toki junioreista sekä sählykerhoista saadaan aina tilalle oivallisia ukkoja. We will see what happens!

SB Dobris
Tunkeuduin seuran nettisivuille ja tuoreimmissa uutisissa komeilivat jutut viime maaliskuulta. Ilmeisesti mitään ei ole tapahtunut ja toisaalta mitäpä sen väliä. Kausi alkaa kahden viikon päästä ja Dobriksen iloksi jälleen Ilomantsista. Jalkeilla ovat varmasti samat herrat Tuomaisen Juhanin ja Hiltusen Jounin johdolla. Tosissaan pelatessaan nämä äijät pystyvät ratkomaan pelejä yksinään, mutta todellista halua kahden sakkiin ei ukoilla liene. 3-sarjassa on se mukava puoli, että peleissä ei tarvitse vääntää tosissaan ja joukkue säilyy silti sarjassa. Pogostan kaltainen, taidokas ”hyvän mielen” porukka.

SB Neppis
Kuopiolaiset kaverukset sijoittuivat viime vuoden sarjassa ansaitusti sijalle 8. Joukkueesta ei ole pahaa sanottavaa, heitä vastaan oli rennon letkeätä pelata ja verkkokalvoille syöpyivät kuvat kahdesta identtisestä säbäveljeksestä hikipantoineen. Pistepörssiä tutkailemalla löytyi Pirhosen Tomba kymppisakista ja ilmeisesti sitten hänen veljensä neljänneltätoista sijalta. Näitten sällien harteille kasautuu mitä varmimmin pistetehtailu tulevallakin kaudella ja mikäs on kasautuessa, jos ukot nauttivat pelaamisesta.

SB Jaws
Kotoisammin Hauenleukapojat. Tästä joukkueesta ei allekirjoittaneella ole valitettavasti mitään kokemusta. Seura on Neulamäen K-marketin ilmoitustaulun mukaan perustettu vuonna 2008 muutaman hilpeän kaveruksen toimesta ja nykyisin seuralla on jo kolme joukkuetta sekä kulovalkean tavoin internetissä leviävä fanikauppa. Googlen sekä salibandyliiton sivujen mukaan Hauenleuat voittivat viime kaudella Kalevalaisen runonlaulannan amatöörisarjan peräkammarimestaruuden sekä nelosen lohkon ja nousivat näin suoraan kolmoseen. Pistepörssistä löytyivät Ossi Miettinen, Niko Ulmanen ja Jonne Kankkunen kymppisakista, joten ainakin sen verran taitoa porukasta löytyy. Mikäli ovat yhtään muiden savolaisjoukkueiden tyylisiä, niin luvassa on ärsyttävän hikisiä ja tiukkoja vääntöjä.

Spartak JNS
Joukkue sijoittui viime kauden päätteeksi sarjassa kuudenneksi, siis heti Pogostan jälkeen. Seuran nettisivuja selatessa käy ilmi, että siirtoikkuna on ollut pojilla sepposen selällään. Vanhoista ja kuluneista ukoista on lähtenyt pois kymmenkunta, kirkkaimpana timanttina Piispasen Jari ja Kolehmaisen Markku. Heikkisen Pekasta ei minulla ole mitään tietoa, mutta Tampereen keskustorilla hänet on kesän aikana ainakin nähty. Luonnollisen poistuman kautta on toki avautunut tilaa uusille kasvoille ja kulumattomille kengänpohjille, joita näyttää myöskin olevan kymmenkunta. Harjoituspeleissä on kaatunut ainakin nelosessa pelaava Tuupovaaran Dynamo. Katsotaan siis mihin eväät riittää.

VarTa
Joukkue laski viime kauden päätteeksi liukumäkeä pitkin kakkosesta kolmoseen. Parin kauden takaiset syömähampaat taisivat läpsiä palloa jo viime kaudella lähinaapuri Pisaban riveissä? Kakkosen pistepörssistä ei löytynyt 25:n sakista yhtään Vartan lamppua, joka kertoo mielestäni kohtuullisen karua kieltä tiimistä. Vai liekö kaikki lamput sammuneet pimeän talven aikana? Seuran internetsivujen mukaan ainakin ikinuori Juha-Matti Hokka näyttäisi vielä joukkueen mukana parkettia tallaavan, joten tarkkana saadaan olla. Toisaalta Varkaushan on vain paikka Jyväskylän ja Joensuun välissä, niin miksipä sinne kukaan muuttaisi?

Veikot
Katulätkässä mainetta niittäneet savolaiset kaverukset sijoittuivat viime kauden sarjassa sijalle 7. Silloin kun joukkue keskittyy pelaamaan salibandya oikeilla säännöillä ja siististi, niin kukaan ei ole vaarassa ja peli on ”kaanista kateltavvoo”. Mutta jokerikortissa on aina kääntöpuoli ja silloin kuin vesi kiehuu kattilasta yli, niin voi sattua todella pahasti. Joukkueen kapteeni ja paras pistemies Mönkkösen Janne sai viime kaudella kohtuuttomasti lokaa niskaansa. Hän on kokoonsa ja ulkonäköönsä nähden todella taitava ja näppärä pelimies, jonka kanssa joutui olemaan koko ajan tarkkana. Pekka Takkinen ja Joona Sollo löytyivät myös pistepörssistä, muuta en tiedä.

Loppujen lopuksi sarja näyttää joukkueita katselemalla erittäin mielenkiintoiselta ja viihdyttävältä. Kakkosesta tippuneet porukat halajavat varmasti sarjataulukon kärkipäähän, mutta Pogon, Dobriksen ja Veikkojen kaltaisilla ”hyvän mielen” kaveriporukoilla voi olla asioista oma mielipiteensä. Onneksi pallo pyöreä ja keskiviivalta on yhtä pitkä matka molemmille maaleille. Amatööriurheilun parasta antia on juuri se, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. :)
--TeroÄr--
 
20.3.2012 Sivun alkuun
Kuopiosta tuomisina 2-divisioona karsinta paikka
Niin vain kävi, että Tenkan vahva panostus tuotti tulosta. Viimeisestä runkosarjan turnauksesta tarttui Pogostan poikien reppuun melkoinen saalis. Hyvinkin fysioterapeuttisella kokoonpanolla liikkeellä olleen soturilauman reppuun helähti täydet 4 sarjapistettä, kun ensin kaatui jo runkosarjan voiton varmistanut Varkauden Tarmo lukemin 4-2 ja päivän toisessa väännössä Vuorelalaiset Veikkoset lukemin 8-2.

Jalkeille oli tänään saatu täydet 2 ketjua, 2 eskimoa ja penkin taakse sekä voimaa että vetreyttä Syyskuun & Kyyn ja Hoskos Kimeonin muodossa. Voin nyt hyvin kuvitella Möhkön kadotetun Indiana Jonesin Simon heleän naurun kajahtelevan saunaillassa kolmea oktaavia normaalia korkeammalta. Sunnylines Tietotoimistolta sekä Kakkosen kasariheviä soittavalta trio JB, Ola & H2:lta saatujen tietojen mukaan joukkue esiintyi tänään juuri niin vahvana kuin numerot antavat ymmärtää. Jokainen mies ansaitsi paikkansa ja viimeisenä lukkona toimi koppikaksikko ALSI.

Karsinnoissa vastaansa Pogosta saa kolmosdivarista tutun VehVe:n. Ensimmäinen osa-ottelu pelataan tämän viikon perjantaina Kuopiossa Kallaveden koululla klo 19.30. Toinen osa-ottelu pelataan Ilomantsin liikuntahallilla launtaina 23.3:tta klo 14. Tarkempaa tietoa otteluista tulossa lähipäivinä.

1, 2, 3 - POGO! JEE!
 

 

 

 
 
VANHAT UUTISET
 
Jalkapallo
2013
2011
2010
2009
2008
 
Salibandy
2013 - 2014
2012 - 2013
2011 - 2012
2010 - 2011
2009 - 2010
2008 - 2009
 
Tero Ruokolainen: Vaarojen Maraton – aktiivikuntoilijan näytönpaikka 2012